Markus Raitolampi

Ruoka on halpaa

Facebookin halparuoka-kampanjassa pyritään elämään syyskuun ajan 3,5 euron ruokabudjetilla per hekilö per päivä (eli 105 euroa/kk/hlö). Tätä halparuoka-kampanjaa on mediassa osin tulkittu niin, että tämä on keskiluokkaisten hifistelyä, leikkiköyhäilyä, oman kotitalousosaamisensa esille tuontia, tai köyhien moralisointia ilman, että ymmärretään todellista köyhyyttä, ja sitten on vain käyty keskustelua siitä, onko näin sopivaa tehdä. Varmasti on perusteita nähdä kampanja tällaisessakin valossa, mutta itse haluan tulkita tuota kampanjaa ruuan ja sen nykyisen hinnan puolustuksena. Toisaalta näen sen ihan matemaattisena ongelmana, joko 3,5:llä eurolla voi syödä hyvin tai sitten ei.

 

Jos joku on oikeasti köyhä, siis asunnoton ja rahaton, niin varmasti pienikin ruuan hinta on liikaa. Väitän kuitenkin, että kukaan ei ole köyhä siksi, että ruoka on liian kallista, kuten toisinaan annetaan ymmärtää. Ruuan halpuutuksen ei myöskään pitäisi olla oikea keino koetun köyhyyden torjumiseen. Ruuan halpuutuksella on oma hintansa, jonka saavat kokea ruuan tuottajat, eläimet ja ympäristö. Eikä se, että juustokilo maksaa kymmenen senttiä enemmän tai vähemmän hetkauta merkittävästi kenenkään taloutta suuntaan tai toiseen. Ne ovat muut asiat kuin ruoka, jotka ovat kalliita tässä maailmassa. Väitän, että pienituloisillakin ruokaan menee rahaa suhteessa tuloihin loppujen lopuksi melko vähän, jos on tarkkana hintojen kanssa, ja rikkaammilla suhteelliset ruokamenot ovat vielä pienemmät. Esimerkiksi asumiseen menee aivan kohtuuttoman suuri osa monien tuloista. Kuitenkin täysin suhteeton valitus ruuan kalleudesta on yhteistä niin rikkaille kuin köyhillekin.

 

Kun halutaan vastata kysymykseen, onko ruoka kallista vai halpaa, tulee mielestäni ottaa huomioon kaksi seikkaa. Ensimmäinen on se, paljonko ruokamenot ovat suhteessa kokonaistuloihin, siis keskimäärin. On perheitä, joissa käytetään paljon rahaa ruokaan, ja on perheitä, joissa ei käytetä juuri ollenkaan, mutta paljonko keskimäärin terveellinen ruoka vie ihmisten tuloista. Toinen seikka on arvostus. Jos ruokaan kuluu 10% tai 30% tuloista, onko se paljon vai vähän? Perheissä, joissa on paljon lapsia tai paljon energiaa tarvitsevia urheilijoita, ruokamenot ovat varmasti suuremmat kuin pieniruokaisen sinkun taloudessa, mutta voidaanko tästä päätellä ruuan olevan kallista? Kallista suhteessa mihin?

 

Vaikka nuo halparuoka-kampanjan sallitut päivittäiset ruokakulut nostettaisiin 3,5:stä eurosta 5:een euroon, eli noin 153:een euroon kuukaudessa, olisi syöminen mielestäni edelleenkin aika halpaa, ja kuitenkin se olisi jo n. 43 % lisäys ruokamenoihin. Tietysti yksi loputon keskustelun aihe on se, mikä on oikeasti terveellistä ruokaa. Onko vaikka HK:n sinisestä tehty makkarakeitto oikeasti terveellistä. Itse näen, että epäterveellistä on vetää einespizzaa ja lihapiirakoita joka päivä. Sen sijaan perinteinen kotiruoka, johon makkarakeittokin kuuluu, on perusterveellistä.

 

Epäterveelliset eineksetkö halpoja?

 

Sitähän väitetään, että köyhät syövät epäterveellisiä eineksiä, koska ne ovat halpoja. Kävin vähän itse tutkimassa kilohintoja lähikaupassa. Halvimmat X-tra ranskanperunat maksoivat 1,19/kg kun samassa kaupassa normaali peruna maksoi 0,99/kg. Jos halusi vähänkään laadukkaampia ranskalaisia nousi hinta nopeasti hyvinkin korkeaksi. Halvimmat lihapiirakat kymmenen kappaleen pussissa maksoivat 2,95/kg. Yhden lihapiirakan hinta oli siis 29,5 senttiä. Jos tekee voileivän Vaasan monivilja viipaleista (1,98/kg), laittaa päälle siivun Rainbow saunapalvileikkelettä (5,97/kg), pari siivua arkijuustoa (3,96/kg), niin sen hinnaksi tulee noin 22 senttiä, eli siihen voi vielä lisätä jotain kasvista, jotta päästään samaan hintaan lihapiirakan kanssa.

 

Halvimmat Rainbow kananugetit maksoivat 6,75/kg, ja niiden lihapitoisuus oli 55%. Halvimmat marinoidut broilerin suikaleet olivat kyllä kalliimpia (8,54/kg), mutta porsaan filepihviä sai hintaan 6,98/kg, ja 1,5 kilon porsaan paistin sai hintaan 5,98/kg. Saarioisten jauhelihapizza maksoi 5,95/kg, kun halvin jauheliha maksoi 4,98/kg. Atrian jauhelihapizza oli kyllä halvempi (3,75/kg), mutta noin suurella hintaerolla täytyy löytyä ero myös pizzojen sisällössä. Ilmeisesti Atrian pizzassa ei paljon muuta täytettä ole kuin ketsuppia. Sitä paitsi, jos se määrä lihaa ihmiselle riittää, mitä einespizzoissa ja lihapiirakoissa on, niin ei se kalliimpikaan liha silloin yhden aterian hintaa ihan kovin paljoa nosta.

 

Entäpä sitten hedelmät. Mango maksoi 3,39/kg. Siinä on toki iso kivi, joten arvioidaan nyt, että kilohinta ilman kiveä on kaksinkertainen eli 6,80. Onko se paljon vai vähän, jos halvimmat kananugetit maksavat melkein yhtä paljon? Varmaankin ne nugetit pitävät nälkää loitolla tehokkaammin kuin mango, mutta silti on minusta vahvaa liioittelua sanoa, että hedelmät ovat aivan järisyttävän paljon kalliimpia kuin halvat einekset. Vaikka mango olisikin kallis, omenoita, banaaneita, mandariineja ja monia muita hedelmiä saa kuitenkin melko edullisesti ympäri vuoden. Väitän siis että epäterveellisten einesten halpuus on myytti.

 

Miksi moraalinen närkästys?

 

Kun itse suhtaudun melkolailla myönteisesti tähän halparuoka-kampanjaan, niin olen joutunut miettimään, miksi se on herättänyt moraalista närkästystä, ei vain köyhiksi itsensä kokevien taholla vaan myös keskituloisten ja asiantuntijoiden taholla (jotka eivät varmaankaan laske itseään köyhien kategoriaan). Miksi minä en ole närkästynyt siitä, vaikka poliittiset näkemykseni huomioiden voisi olettaa, että yhtyisiin siihen kuoroon, joka paheksuu rikkaiden ylimielisyyttä köyhiä kohtaan?

 

Rosa Meriläinen esimerkiksi paheksui Helsingin sanomissa sitä, että ”hyväosaiset lässyttävät köyhille juuresten edullisuudesta tai kertovat, että pitää vain yrittää kovempaa”. Jos hyväosaiset lässyttävät juuresten edullisuudesta sanoakseen köyhille, ”ostaakaa juureksia, niin rahaa säästyy, ja te saatte menestystä ja vaikutusvaltaa”, niin minäkin paheksun sitä. Jos taas hyväosaiset, ja tässä kampanjassa myös huono-osaiset, lässyttävät juuresten edullisuudesta sanoakseen, ”melko pienikin raha riittää perusterveelliseen ruokaan, eikä siten ole pakko sairastuttaa itseään heikolla ravinnolla, vaikka rahaa olisikin vain vähän”, niin viesti on oleellisesti toinen. Se että jollakin köyhällä on monia muita ongelmia elämässään, eikä ole voimia tutkia kilohintoja tai valmistaa ruokaa itse, on toinen juttu. Ei tuossa kampanjassa pyritä esittämään parannuskeinoa kaikkiin köyhän elämän ongelmiin.

 

Kehitin tällaisen teorian, että vaikka keskituloisilla voi toisaalta olla tarve osoittaa ylemmyyttään köyhiä kohtaan ja halveksua heitä, keskituloisilla saattaa myös olla tarve osoittaa näennäistä empatiaa köyhiä kohtaan. Jos keskituloinen näkee, että se oikea köyhyys on minua pelottavan lähellä, siis että en itse ole päässyt kovin korkealle sen köyhyysrajan yläpuolelle, niin silloin on helpompi perustella itselleen, miksi minun täytyy edelleen kiivetä, edelleen haalia itselleni kaikkea lisää. Jos taas keskituloisen täytyisi myöntää itselleen, että olen aika rikas, minulla on aika paljon kaikkea, vaikka jotain menettäisinkin, niin olisin silloinkin vielä aika kaukana todellisesta köyhyydestä, niin silloin olisi paljon vaikeampaa perustella itselleen, miksi tässä silti pitää haalia kaikkea lisää.

 

Kun keskituloinen säälii köyhää, puolustaa köyhän oikeutta köyhyyden kokemukseen, kun hän vakuuttaa, että me emme voi edes kuvitella kuinka raskasta köyhän elämä on, voi tämä kuulostaa empatialta köyhää kohtaan, mutta onko se sitä? Vai pyrkiikö keskituloinen perustelemaan omaa asemaansa ja toimintaansa? Tällä tavoin keskituloinen rakentaa köyhyydestä mahdollisimman ikävän kuvan. Mitä lähempänä köyhyys on, ja mitä kauhistuttavampaa se on, sitä paremmin se perustelee jatkuvan kiipeämisen.

 

Kell' onni on, se onnen kätkeköön. Jos rikas ilmoittaisi olevansa onnellinen, niin häntä kadehdittaisiin ja halveksuttaisiin. Helppohan sitä on onnellaan leveillä, kun massia on. Jos köyhä ilmoittaisi olevansa onnellinen, häntä joko pidettäisiin tyhmänä, joka ei ihan täysillä tässä maailmassa kulje, tai sitten moraalittomana. Köyhän onnellisuuden taustalla täytyy olla jokin vääryys. Hän on elänyt muiden siivellä, hän on sossupummi tai hän on varas.

 

Vähän samalla tavalla kaikki tykkäävät siitä, että köyhä tuntee itsensä kurjaksi. Köyhä itse voi lohduttautua sillä, että minut on ajettu köyhyyteen, siksi en saa hyvään elämään riittävää ravintoa, ja siksi koko elämä on kärsimystä. Rikkaat taas tykkäävät siitä, että laiskat köyhät todellakin kärsivät, eivätkä ole vain nimellisesti köyhiä. Lisäksi rikkaat tykkäävät siitä, että köyhien kurjuus mukavasti kannustaa niin köyhiä ja kuin rikkaitakin yritteliäisyyteen. Halparuoka-kampanja asettuu siksi niin monia vastaan. Se pyrkii rikkomaan käsitykset köyhyydestä ja terveellisestä elämästä. Jos halparuoka-kampanja osoittaa, että terveellinen ruoka on halpaa, niin köyhät närkästyvät siitä, että nyt minua syytetään omasta heikosta terveydentilastani ja elämänhallinnan puutteestani, ja rikkaat närkästyvät siitä, että minun väitetään hankkineen varallisuuteni turhuuden takia, eikä vain pysyäkseni leivän syrjässä kiinni.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Yleensä se epäterveellinen ruoka on sitä "köyhyyden" ja paskanolon poistoa varten.. Kuka jaksaa syödä aina terveellisesti seuraten hintoja jne. loputtomiin? Kun tietää että saa epäterveellistä aina yhtä halvalla?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Syö hyvin niin rahaa jää enemmän kaikkeen muuhun :)

Onneksi on vaimo. Itse tuskin osaisin tehdä muuta kuin keittää makaroonia ja tunkea kalapuikkoja uuniin :D

Tuossa muuten ihan oikeastikin on se merkittävin ero; sosiaaliturvalla syö vaikka kuinka hyvin jos talous on vähän isompi. Yksinasuvalle ne rahat ovat aika niukat. Kolmella eurolla on todella vaikea syödä päivässä oikein mitään, mutta yhdeksällä eurolla tekee kolmelle jo ihan monipuolista sapuskaa.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

100 € ruokaan kuukaudessa hankalaa? Tässähän juuri eräs pakolainen kertoi 30 €/kk ruokavaliostaan Suomessa. Menu ei kyllä ole aivan uskottava; ainoa liha on kana, jota on vain noin yksi kanankoipi viidessä päivässä.

    «Rosa Meriläinen esimerkiksi paheksui Helsingin sanomissa sitä, että ”hyväosaiset lässyttävät köyhille juuresten edullisuudesta»

Meriläisen kommentti on käsittämätön sikäli, että juuri tuntemani "hyväosaiset" syövät paljon juureksia ja ylipäätään edullisesti, usein sitä edullisemmin mitä "hyväosaisempi" on. Edullisuus tulee siitä, että tehdään ruoka pääasiassa itse raakamateriaaleista. Samalla ruoka on usein terveellisempää kuin einekset. Ehkä hyväosaiset ovat hyväosaisia osin näiden kahden panostuksen johdosta.

Itselläni ruokaan menee usein vain 150 euroa ilman kovin erityisempää venyttämistä, mutta ehkä syönkin vähän epätyypillisesti. Keskeistä on, ettei maksa palvelusta. Syömällä lounaat ravintolassa tietenkin saa menemään paljon rahaa ja myös aikaa. Lounaan syöminen työpaikalla on kamalan kustannustehokasta. Ihminen ei oikeasti tarvitse mitään keittiöateriaa kolmesti päivässä, vähän leipää ja leivänpäällistä riittää oikein hyvin. Jos erityisesti haluaisi panostaa halvalla syömiseen, 100 e olisi aika helppo.

"Mutta kun siihen ruoanlaittoon menee aikaa, ravintola säästää aikaa." No ei säästä. Itselläni menee ruoanlaittoon korkeintaan 10 minuuttia työaikaa (plus vähän odottelua), yleensä vain pari minuuttia, ainakin siis jos käyttää puolijalosteita, kuten perunamuusijauhoa. Siis sen verran kuin siltä kokiltakin. Pannukakun valmistamisen olen joskus kellottanut alle minuuttiin. Hampurilaisen tekee kotona kahdessa minuutissa. Ravintolaan meneminen, maksaminen ja odottelu vievät heti moninkertaisen ajan.

Näin kesällä luonnonvihannekset, marjat ja sienet tuovat jonkinlaisen lisän ruokavalioon ja ovat periaatteessa ilmaisia, jos terveellistä ulkoilua ei lasketa kuluksi. Niiden määrä ruokavaliossa tietenkin riippuu harrastuneisuudesta.

Peruslisukkeet, kuten peruna tai riisi ovat kohtuuhintaisia. Vähän jalostetumpinakaan ne eivät vielä ole merkittävä kuluerä, samoin muut juureslisukkeet ovat halpoja. Halvimmalla ehkä pääsee, kun ostaa Prismasta Myllyn Paras -makaronia, 42 senttiä kilo.

Lihasta halvinta ovat esimerkiksi kanankoivet, vaikka tietenkin niissä on enemmän tekemistä. Eipä possukaan kovin kallista ole. Keskimääräisen suomalaisen päiväannoksen, noin 200 grammaa possua, saa usein jopa 1,10 euron hintaan (5 euroa kilo).

Lihan voi tietenkin kokonaankin välttää kasvislinjalla, mutta sitten hintakin voi kyllä nousta. Kasvikset eivät ole halpoja, varsinkaan eivät lihattomat kasvisvalmisteet.

Keventäminen ei kyllä välttämättä auta. Erityisesti kotimaiset vihannekset ovat usein lihaa kalliimpia. Monipuolisemmat salaatit (joihin sisältyy myös lihaa) maksavat tavallisesti 15 €/kilo.

Lopuksi juomat. Olut tai viini ovat tietenkin kalliita, yksikin tölkki helposti päivän aterioiden hintainen, joten alkoholin voi heti unohtaa jos haluaa elää halvalla. Maito on hyvä ja halpa perusjuoma ja vesi tietenkin ilmainen terveysjuoma. Valitettavasti suuri osa kansasta juo kaikenlaisia limuja, jotka eivät ole halpoja eivätkä terveellisiä. Jos niitä välttämättä haluaa, sokerittomiakin löytyy ja hiilihapotuslaitteella juomia saa aika halvalla.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Vieläköhän nämä ovat voimassa?

http://vvary.fi/haluatko-apua/opas-nalkaiselle/

esim:
Hietaniemenkadun palvelukeskus
Hietaniemenkatu 5 B (sisäpihalta)
Asunnottomille helsinkiläisille
päivittäin lounas klo 11-13.00 hinta 1,10 €
päivällinen klo 16.30-17.30 hinta 1,10 €
Kahvi + voileipä 0,55 € ......

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

2,75/pv. 82,50e/kk

Työttömän toimeentulotuki 480e/kk.
Leikattuna 40% n.300e/kk-82,50e= Just ja just pärjää kk.
Vanki saa saman 200e,päälle vielä aamiainen/pv,6 000e/kk.

Yhdenvertaisuuden vuoksi.

Käyttäjän markusraitolampi kuva
Markus Raitolampi

Nyt en saanut ihan ajatuksesta kiinni. Tuo 480 tarkoittaa varmaankin toimeentulotuen perusosaa. Miksi siitä leikataan 40%?

Toimituksen poiminnat