Markus Raitolampi

Oikeiston ja vasemmiston määritelmä

Määritelmäni oikeistolle ja vasemmistolle on seuraava: oikeisto pyrkii ensisijaisesti huolehtimaan paremmin voivasta kansanosasta, ja vasemmisto taas pyrkii ensisijaisesti huolehtimaan heikoimmin voivasta kansanosasta. Tärkeä sana on ensisijaisesti. Oikeiston mukaan paremmin voivista eli menestyjistä huolehtiminen on viimekädessä kaikkien etu. Samoin vasemmiston mukaan heikoimmista huolehtiminen on viimekädessä kaikkien etu. Oikeiston näkemystä voisi kuvata junana. Juna ei liiku ilman veturia, olivatpa vaunut kuinka hienoja tahansa. Menestyjät ovat yhteiskunnan ja koko maailman vetureita, joita ilman juna ei liiku, panostettiinpa heikompiosaisiin kuinka paljon tahansa. Siksi menestyjiltä ei kannata viedä kannustimia oman osansa parantamiseen. Menestyminen näkyy ennenkaikkea vaurautena. Kun rikkaat rikastuu eli menestyjät menestyy, valuu tämä hyvä jollain viiveellä jotain reittiä alemmas heikompiosaisille. Heikompiosaisten ainut mahdollinen keino saada jonkinlainen siivu menestyksestä ja rikkaudesta on hyväksyä menestyjien menestyminen ja kannustaa heitä siihen. Vain sillä tavoi juna liikkuu, jos on liikkuakseen.

 

Vasemmiston mukaan yhteiskunnan jakaminen menestyjiin ja heikko-osaisiin vahingoittaa kansaa ja estää koko kansan menestymisen. Vasemmiston mukaan yhteiskunta on niin vahva kuin sen heikoin lenkki, joten on syytä panostaa heikoimpiin lenkkeihein. Vasemmiston näkemystä voisi kuvata yhteisenä rintamana, joka etenee kohti hyvää. Siinä rintamassa jotkut voivat kulkea vähän muiden edellä, mutta edellä kulkijoiden ja viimeisenä tulevien välimatka ei koskaan venähdä kovin pitkäksi. Vasemmiston mukaan suuret yhteiskunnalliset erot hidastavat ja viimein pysäyttävät matkanteon, siksi epätasa-arvoa tulisi vähentää.

 

Tämä edellä esitetty oikeiston ja vasemmiston määritelmä on arvoneutraali. Siinä ei sinänsä oteta kantaa, kumpi on parempi näkemys. Kyse on kahdesta erilaisesta maailmankatsomuksesta ja ihmiskäsityksestä. Oikeiston näkemys menestyjistä ja heikompiosaisista ei tarkoita, että olisi vain kahdenlaisia ihmisiä, vaan kyse on jatkumosta, jonka ääripäät ovat menestyjät ja heikko-osaiset. Vastaavasti vasemmiston tasa-arvovaatimus ei tarkoita kaiken tasapäistämistä.

 

Mitä sitten on äärioikeistolaisuus? Moni ajattelee, ettei sillä ole mitään tekemistä maltillisen tai liberaalin oikeiston kanssa, mutta kyllä mielestäni on. Yhteinen nimitäjä on oikeistolaisuus. Koska kaikki ääri-alkuiset yhdyssanat ja varsinkin äärioikeisto on helposti provosoitumista aiheuttava termi, voi sen tässä yhteydessä mielessään vaihtaa vaikka nationalistiseksi tai etnosentriseksi oikeistoksi. Äärioikeisto on kuitenkin tuttumpi ja käytetympi nimi, joten käytän tässä yhteydessä sitä.

 

Liberaalille oikeistolle menestyjät ja heikko-osaiset jakautuvat yksilöittäin, se ei tunnusta valtiollisia eikä etnisiä rajoja. Äärioikeistolle taas menestyjät tarkoittavat omaa etnistä, uskonnollista tai kansallista ryhmää. Menestyjillä äärioikeiston näkökulmasta tarkoitetaan tilanteesta riippuen meitä suomalaisia, meitä aidosti suomalaisia, meitä pohjoismaalaisia, meitä valkoihoisia eurooppalaisia, meitä kristittyjä, meitä länsimaalaisia, tms. Muut kansat jäävät hierarkian alemmille tasoille heikompiosaisiksi. Tästäkin oikeistolaisesta näkökulmasta katsottuna on viimekädessä kaikkien kansojen etu, että me menestyjät (eli vauraat kansat) huolehdimme ensisijaisesti omasta edustamme. Se hyvä, jonka me saavutamme valuu alemmille kansoille (eli köyhille) jotain reittiä jollain viiveellä. On myös heikompiosaisten kansojen etu, vaikka ne eivät tätä omassa heikkoudessaan ymmärräkään, että he eivät tuo omaa heikompaa aineistaan menestyjien joukkoon. Kun taikinaan sekoittaa yhden mädän munan, on koko taikina pilalla. Heikoimmat kansat voivat menestyä vain siten, että hyväksyvät menestyvien kansojen menestymisen ja kannustavat heitä siinä.

 

Jos oikeisto jaetaan liberaaliin ja äärioikeistoon, voidaan vasemmistokin vastaavasti jakaa kahteen ryhmään. Paremmin sanottuna sekä oikeisto, että vasemmisto voidaan jakaa internationalistiseen (eli globalistiseen) ja nationalistiseen luokkaan. Näkemykseni mukaan suurin osa siitä, mitä vasemmistoksi kutsumme kuitenkin tasapainoilee internationalistisen ja nationalistisen maailmankatsomuksen välillä, ja väittäisin vielä, että suurin osa siitä on enemmän nationalistisella puolella. Näin ollen kutsuisin suurinta osaa nykyisestä vasemmistosta vasemmisto-konservatiiveiksi, vasemmisto-nationalisteiksi tai keskusta-vasemmistolaisiksi. Vasemmisto-internationalisteja on lopulta aika vähän. Internationalistisen vasemmiston pyrkimyksenä on pienentää globaalia eriarvoisuutta, ja sen ihmiskäsitys on kaikkien ihmisten tasa-arvoa korostava. Vasemmisto-internationalistit katsovat, että globaalin eriarvoisuuden pinentäminen on viimekädessä kaikkien etu, ainakin nykyään kun elämme globaalissa taloudessa. Tällaisena internalionalistisena vasemmistolaisuus alunperin syntyikin, ja tälläisenä minä näen varsinaisen (oikean) vasemmiston.

 

Vasemmiston valtavirran eli vasemmisto-nationalistien (tai vasemmisto-konservatiivien) tilanne on hankala ja ristiriitainen, koska heidän periaatteessa pitäisi pyrkiä kaikkien (työläisten) tasa-arvoon, mutta kuitenkin he korostavat kansallisia etuja ja suomalaisten työläisten etuja muiden kustannuksella. Vasemmistolainen vaatii mielellään lisää heikompiosaisille, kunhan vain minut lasketaan mukaan niihin heikompiosaisiin. Palkkatyöhön on vasemmistossa suorastaan perverssi suhtautuminen. Yhtäältä sitä vihataan, nähdään alistamisena ja riistämisenä. Toisaalta koko vasemmistolainen identiteetti on luotu palkkatyön varaan, ja siellä vihataan kaikkia yrityksiä vähentää palkkatyön merkittävyyttä ihmisten elämässä. Paremmin voivat palkkatyöläiset ovat vasemmiston erityssuojeluksessa sulkien ulos työttömät ja pätkätyöläiset. Talouden kasvattamisen itsetarkoituksellisuus on omaksuttu vasemmistossa. Kunhan oikein ansiokkaasta ensin teemme joustoja, leikkauksia ja oikeita veropäätöksiä, joilla taloutta saadaan kasvatettua, niin palkkioksi meille luvataan lisää työtä, tai ainakin luvataan säilyttää nykyistä työtä enemmän kuin muuten, ja siitä kaikki vasemmistoa myöden tykkäävät.

 

Vasemmistolaisuus on vaikea laji, niin vaikea, ettei sitä juuri missään esiinnykään. Oikea vasemmistolaisuus ei ole ”mulle lisää”-aate, mutta silti se on myyty monille ”mulle lisää”-aatteena. Kun joku sorrettu kansanosa omaksuu vasemmistolaisuuden ”mulle lisää”-aatteena, on se ihan hyväksyttävää, koska tällaisena se on yhteneväinen oikean vasemmistolaisuuden kanssa. Sen ei kuitenkaan pitäisi olla ”mulle lisää”-aate silloinkaan. Sitä mukaa kun sorrettu kansanosa pääsee pois sorron alta, tulisi tämä aate vaihtua ”lisää niille, joilla on minua vähemmän”-aatteeseen, mutta harvemmin näin käy. Viimekädessä ”mulle lisää”-aatteella ei ole mitään eroa oikeistolaisuuden kanssa. Monet vasemmistolaiset ovat omaksuneet väristyneen työläisidentiteetin johtuen yhtäältä siitä, että vasemmistolaisuus on alunperinkin myyty meille väärin perustein, toisaalta siitä että olemme ainakin Suomessa muuttuneet kaikki ”keskiluokkaisiksi porvareiksi”, ja kolmanneksi siitä että äärioikeistolaisuus ja konservatismi nostavat voimakkaasti päätään ympäri Eurooppaa sekoittaen ennestään harhapoluille joutunutta vasemmistoa. Vääristyneen työläisidentiteetin mukaan minä, joka olen aito, rehellinen ja suomalainen työntekijä saan vain itseäni kiittää kaikesta mitä olen saanut. Meihin rehellisiin työntekijöihin kuuluu kaikki palkansaajat siivoojasta pankinjohtajaan ja meidän vihollisia ovat työttömät, maahanmuttajat, opiskelijat, kotiäidit ja leppoistajat (downshiftaajat). Eläkeläisiä ei tähän ryhmään kovin usein lasketa, luultavasti siitä syystä, että eläkkeelle pääsy on kaikkien työläistenkin toiveissa.

 

Mistä sitten tulee oikeiston halu korostaa erilaisuutta ja vasemmiston halu korostaa samanlaisuutta? Tasa-arvo on sikäli ongelmallinen käsite, että mikä tahansa voi olla tasa-arvoa. Se on vain ihmisten (tai eläinten) asettamista samalle viivalle jonkin ominaisuutensa suhteen. Kaikkien tasa-arvovaatimusten taustalla on kuitenkin käsitys jostain tietystä saamuudesta kaikkien niiden kesken, joille tasa-arvoa vaaditaan. Vasemmistolaisuuden ytimessä on egalitarismi, käsitys ihmisyyksien samanlaisuudesta ja siitä johtuen vaaditaan tasa-arvoa vaikkapa suhteessa rahaan ja valtaan. Käsitys ihmisyyksien samanlaisuudesta ei sulje pois, yksilöllisyyttä tai persoonallisuutta, eikä geenien tai kulttuurin vaikutusta näihin. Kuitenkin yksilöllisyyden ja persoonallisuuden alla on tämän näkemyksen mukaan kaikille yhteinen ihmisyys, joka on jotain enemmän kuin vain sama laji tai meidän yhteiset biologiset ominaisuutemme.

 

Oikeistolaisuuden ytimessä on luonnollisten erojen ja eriarvoisuuden korostaminen. Se on vasemmistolaisen näkemyksen vastakohta. Ihmisten väliset erot ovat oikeiston mukaan luonnollisia, ja niistä seuraava eriarvoisuus on aivan yhtä luonollista ja hyvää. Erojen kaventaminen tai häivyttäminen nähdään luonnonvastaisena ja sikäli toimimattomana. Liberaali-oikeisto korostaa yksilöiden välisiä eroja, ja äärioikeisto korostaa kansojen välisiä eroja. Tämä ei silti tarkoita, että oikeistolainen välttämättä hyväksyisi kaikki erot ja eriarvoisuudet.

 

Oikeistolaisuudessa nämä ihmisten väliset oleelliset erot selitetään syntyperällä. Toisin sanoen niitä ei selitetä yhteiskunnan rakenteilla, ainakaan siinä merkityksessä kuin vasemmistossa tehtäisiin. Äärioikeisto selittää geeneillä tai kasvuympäristöllä kansojen väliset erot. Samoin selittää liberaali-oikeisto yksilöiden väliset erot. Jos oikeisto-liberaalilta kysyy, miksi Jorma Ollila on rikas ja menestynyt, niin vastaus ei koskaan ole: koska yhteiskunnan rakenteet mahdollistavat joidenkin rikastumisen ja suojelevat sen rikkauden kasautumista. Se olisi vasemmistolaisen vastaus. Sen sijaan oikeiston vastaus olisi: Koska Jormalla on hyvä bisnesvaisto, koska Jormalla on kyky tehdä rahaa, koska hänellä on sisua yrittää ahkerasti, koska hän on kasvanut yrittäjähenkisessä miljöössä, tms. Toisin sanoen selitykset viittaavat persoonallisuuden piirteisiin, synnynnäisiin lahjoihin tai kasvuympäristöön. Myös liberaali-oikeisto voi joissain tilanteissa äärioikeston tapaan vastustaa tiettyjä kansanryhmiä. Esimerkiksi tilanteessa, missä suuri joukko meitä köyhempiä ihmisiä pyrkii maahamme. Tällaisessa tilanteessa liberaali-oikesto ei vastusta heitä siksi, että he olisivat meidän kanssamme yhteensopimatonta rotua, vaan koska he ovat köyhiä ja siksi luovat painetta viedä maatemme (ja maailmaa) tasapäistävämpään suuntaan, ja siksi ”rahasäiliöiden” ympärille on rakennettava muureja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Niko Sillanpää

Hmm no ei nyt oikein.

Oikeistolaisuus ei ole sama asia kuin trickle down economics.

Suomessa ei ollut yhtäkään sorrettetua ryhmää pitkään aikaan, joten vasemmistolaisuus ei voi perustua sille, paitsi tietty keksimällä olematonta sortoa tulosten tasa-arvosta käsin. Mutta jälkimmäisessä ei kannata ihmitellä, että syntyy rajukin vastareaktio.

"Mulle kuuluu" taas ei voi älyllisesti, oikeudenmukaisesti ja legitimiteettiä odottaen vaatia, jos ei osallistu halun kohteen luomiseen (=työ). Eli kääntäen, vasemmiston argumentointi toimii erinomaisesti vain, jos kyse on kohtuullisen korvauksen saamisesta osallistumisen perusteella.

Nykylänsimaissa, kun sosialismiin pyrkiminen eli tuotantovälineiden kollektivisointi on käytännössä hylätty tavoitteena, oikeistolaisuuden ja vasemmistolaisuuden erot ovat:

1) Ensimmäinen pitää ensisijaisena yksilön vastuuta ja vapaata toimijuutta, jälkimmäinen yhteiskunnan vastuuta ja ohjausvaikutusta.

2) Ensimmäisen tasa-arvokäsitys on tilannekohtainen mahdollisuuksien tasa-arvo, jälkimmäisen universalistinen tulosten tasa-arvo.

Käyttäjän MarkkuTurpeinen kuva
Markku Turpeinen

Onko niin, että oikeistolaisuus edustaa ajattelua: "Voitte olla mitä mieltä hyvänsä, tehdä mitä vaan, kunhan ette häiritse jutuillanne ja teoillanne muita". Vasemmistolaisuus edustaa puolestaan ajattelua: "Me vasemmistolaiset tiedämme, mikä teille on hyväksi. Älkää siis kapinoiko meidän ajatteluamme vastaan".
Suomessa tällaista vasemmistolaista ajattelua edustaa puhtaimmillaan vihreät.

Niko Sillanpää

"Voitte olla mitä mieltä hyvänsä, tehdä mitä vaan, kunhan ette häiritse jutuillanne ja teoillanne muita" on klassisen liberalismin ajatus.

Muiden asioiden paremmin tietäminen on vasemmistolaisuudessa täysin elimellinen asia jo suunnitelmatalouden ajoista lähtien; Siinähän vasemmistolaiset tiesivät, mitkä ihmisten tarpeet ovat ja kuinka paljon niistä pitää maksaa.

Käyttäjän markusraitolampi kuva
Markus Raitolampi Vastaus kommenttiin #4

Vasemmiston määrittely neuvostoliittolaisen suunnitelmatalouden kautta on perinteinen oikeistolainen virhe, etenkin jos tämä yhteys vasemmiston ja Neuvostoliiton välillä on näinkin löyhä kuin tässä: N-liitto oli vasemmistolainen, ja N-liitossa uskottiin tiedettävän muiden asiat paremmin, siispä vasemmisto uskoo tietävänsä muiden asiat paremmin.

Vasemmisto saattaa uskoa jossain määrin tietävänsä muiden asiat paremmin verratuna oikeistoliberaaleihin, koska vasemmistossa oletetaan kaikille yhteinen ihmisyys. Toisaalta Äärioikeistolla on samanlaisia kollektivistisia näkemyksiä kuin joillakin vasemmistolaisilla.

Niko Sillanpää Vastaus kommenttiin #22

Vasemmistolaisuus nyt niinkuin aksiomaattisesti määrittyy sosialististen valtioiden kautta.

Mutta tuo oli tosiaan vain esimerkki. Ikäänkuin Gosplanin tms. "tietäminen" voisi ikinä vastata markkinoiden stokastista informaation muodostumista.

"Kaikille yhteinen ihmisyys" on vasemmiston ollessa kyseessä vain kiertoilmaisu tulonsiirroille; Koska kyseisen ja vastaavien moralisoivien fraasien ("tosiasiallinen tasa-arvo", "globaali vastuu", "sosiaalinen oikeudenmukaisuus" jne.) lopullinen konkretia on aina, siis kategorisesti aina, tulonsiirto.

Käyttäjän markusraitolampi kuva
Markus Raitolampi Vastaus kommenttiin #24

Vai että vasemmistolaisuus niinkuin aksiomaattisesti (=itsestään selvästi) määrittyy sosialististen valtioiden kautta. ̶ Jaaha, vai niin. Suunnitelmatalouden ongelmat ovat yksi juttu ja vasemmiston määrittely suunnitelmatalouden ongelmien kautta on toinen juttu.

Kuten jo sanoin, kritisoin itsekin suurinta osaa nykyistä vasemmistoa, enkä sikäli halua toimia tämän vasemmiston äänitorvena, mutta en silti ole saama mieltä tuosta, että kaikille yhteinen ihmisyys olisi vasemmistolle vain kiertoilmaus tulonsiirroille. Jossain määrin näin varmaan on. Tulonsiirrot ovat nykyisin länsimaissa keskeinen väline yhteiskunnallisen epätasa-arvon vähentämisessä, mutta näissä "moralisoivissa fraaseissa" on syvempi merkitys, kuin mitä sinä niissä tulkitset olevan.

Sinun logiikkaasi seuraten joku voisi sanoa, että oikeston paatokselliset fraasit mahdollisuuksien tasa-arvosta, yksityisomaisuuden pyhyydestä ja yksilön vapaasta toimijuudesta ovat vain kiertoilmaisuja ahneudelle, välinpitämättömyydelle, röyhkeydelle, vahvimman oikeudelle ja ihmisarvon väheksynnälle. Mutta näinhän minä en silti sano.

Käyttäjän markusraitolampi kuva
Markus Raitolampi

Olen samaa mieltä siitä, että Suomessa ei ole nykyään sorrettua ryhmää, tai ei ainakaan sellaista sorrettua ryhmää, jonka varaan perinteinen vasemmisto voisi rakentua. Siksi perinteinen vasemmisto onkin niin hajalla nykyisin.

Oikeisto (erityisesti liberaali) korostaa yksilön vastuuta ja vapaata toimijuutta, mutta miksi korostaa? Siksi että oikeistolla on tietynlainen ihmiskäsitys ja siitä johtuva näkemys, siitä miten yhteinen hyvä syntyy. Varmaan on oikeistolaisia, jotka hylkäävät trickle down -ajattelun, mutta he sitten vaan pyrkivät kasaamaan rikkaille lisää välittämättä siitä valuuko rikkaus alaspäin. Usein kuitenkin oikeistolaista maailmankatsomusta pyritään oikeuttamaan ja saamaan sille kannatusta trickle down -argumentilla.

Vasemmisto korostaa usein yhteyskunnan ohjausta ja vastuuta, mutta miksi? Siksi että vasemmistolla on myös tietynlainen ihmiskäsitys ja siitä johtuva näkemys, siitä miten yhteinen hyvä syntyy. Yhteiskunnalliset instituutiot ovat usein se väline jolla vasemmistossa pyritään tasa-arvon edistämiseen.

Tuohon mahdollisuuksien tasa-arvo-argumenttiin vastasin jo alempana Tuomakselle. http://markusraitolampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2...

Luin blogistasi kirjoittamasi avoimen kirjeen kokoomukselle. Siinä paheksuit nykyisten kokoomusjohtajien liian innokasta rasismin vastustamista. Mielestäsi se on maailmoja syleilevää uusvasemmistolaista identiteettipolitiikkaa ja kehotat kokoomusta palaamaan takaisin kokonaan oikeistolaisuuteen. Eikö tuo ole aika hyvin yhdenmukainen oikeistolaisuudesta esittämäni näkemyksen kanssa? Liberaalin oikeiston ja äärioikeiston yhteinen nimittäjä on oikeistolaisuus, ja se on ihmisten välisten erojen korostamista.

Niko Sillanpää

Vasemmisto on alamaissa vain siksi, että se on kadottanut kosketuksen ydinkäsitteeseensä eli työhön jaon perusteena ja on korvannut työn (olemassa) olemisella. Mikä on todellisuudelle vieras lähtökohta, koska hyvinvointia ei luoda olemassaololla. Toinen syy vasemmiston alakulolle on haksahtaminen identiteettipolitiikkaan (gender-feminismi, multikulturalismi/kolmasmaailmallisuus/postkolonialismi, LGBT-lobby ym.).

Trickle down economicsille on naureskeltu jo vuosia, ennen Piketty-hypeä.

Tietenkin oikeistolainen ihmiskäsitys on erilainen. Se on individualistinen, siinä ihmisellä on toimijuus (agency). Vasemmiston ihmiskäsitys taas on aina alisteinen kollektivismille.

"Yhteinen hyvä" on verotettua yksilöiden varallisuutta.

Kuten Milton Friedman totesi: "Joka tavoittelee ensisijaisesti vapautta ja toissijaisesti tasa-arvoa, saa kohtuullisen paljon molempia, kun taas se, joka tavoittelee ensisijaisesti tasa-arvoa ja toissijaisesti vapautta, ei tule saamaan kumpaakaan juuri ollenkaan."

Identiteettipolitiikka ei koskaan ole "maailmoja syleilevää", vaan suppeaa, sisäänpäin käpertyvää. "Peli poikki"-mielenosoitus nimenomaan korosti ihmisten välisiä eroja; Sen sijaan, että oltaisiin sanouduttu irti identiteettipolitiikasta ylipäätään, haluttiin vastustaa yhden ryhmän identiteettipolitiikkaa ja nostaa toisten ryhmien identiteettipolitiikkaa. Uusvasemmistolaisten "rasisti", "seksisti", "islamofoobikko", "transfoobikko" ym. horina perusteettomine vaatimuksineen on typerää ja se pitää vain sivuuttaa. Erityisesti oikeistopoliitikkojen. Idiotia ylipäätään kannattaa vain vaieta kuoliaaksi, tehokkain tapa.

Käyttäjän markusraitolampi kuva
Markus Raitolampi Vastaus kommenttiin #25

Vasemmisto on saattanut kadottaa ydinkäsitteensä, mutta siinä ei ole mielestäni kysymys siitä, että vasemmisto olisi korvannut olemassa ololla työn jaon perusteena. Ei niin ole tehnyt edes tämä nykyinen hukassa oleva vasemmisto. Kukaan ei ole väittänyt, että hyvinvointia luodaan olemassa ololla. Nuo asiat, joita kutsut identiteettipolitiikaksi eivät myöskään ole vasemmiston, siis ainakaan todellisen vasemmiston hukassa olemisen syy, päinvastoin. Ja nyt kun puhun vasemmiston hukassa olemisesta, niin en tarkoita suoraan vain vasemmisto-puolueiden kannatusta, sillä kannatusta voidaan nostaa ja laskea monenlaisilla jutuilla, vaikkapa populismilla. Mutta käsitykseni vasemmistosta kirjoitin jo blogitekstissä, joten en jauha nyt siitä sen enempää.

Jos ymmärsin oikein, niin omaa ajatteluasi et pidä ihmisten eroja korostavana. Sen sijaan Peli poikki -mielenosoitus sinun mukaasi korosti ihmisten välisiä eroja vastustamalla rasismia ja olemalla uusvasemmistolaista identiteettipolitiikkaa.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Minusta tuossa oli ihan hyvää pohdintaa. Ja tavallaan se itse pointti piilee siinä että käytännössä jokainen ihminen toivoo kaikille hyvää. Toki välillä suututaan ja toivotaan että toinen astuu koiranpaskaan, mutta noin niinkuin yleisesti. Vasemmiston tai oikeiston syyttäminen sorrosta on tyhjää. Molemmilla päämääränä on hämmästyttävän samankaltainen tilanne.

Mikä sitten on "oikeaa politiikkaa"? Ei yksiselitteisesti perinteisesti kumpikaan. Vaurauden ja hyvinvoinnin maksimoimiseksi joudutaan kaivamaan elementtejä molemmilta leireiltä. Työn määrä korreloi jollain tasolla hyvinvoinnin kanssa joten sen lisäämiseksi tehtävät toimenpiteet - vaikka sitten etuuksia koskevat leikkaukset - ovat usein perusteltuja. Toisaalta tiedetään että pienituloiset alikouluttautuvat rankasti suhteessa kykyihinsä ja kokonaisuuden kannalta olisikin edullista tukea heidän opiskeluaan reippaasti.

Maailmalla tehdään aika paljon hyvää tutkimusta erilaisten poliittisten päätösten vaikutuksista yhteiskunnassa. Periaatteessa poliitikkojen tehtäväksi pitäisi ehkä saada se päämäärien muotoileminen ja tämän perästä asiantuntijat voisivat laatia ne politiikkasuositukset näyttöön perustuen.

Käyttäjän puppek kuva
Tuomas Karhunen

"Oikeistolaisuuden ytimessä on luonnollisten erojen ja eriarvoisuuden korostaminen."

Minusta suurin ero on siinä, että oikeistolainen kannattaa mahdollisuuksien tasa-arvoa ja vasemmistolainen lopputuloksen tasa-arvoa.

Käyttäjän markusraitolampi kuva
Markus Raitolampi

Tämä mahdollisuuksien tasa-arvo on mielenkiintoinen ilmiö, josta olen jo aiemmin ajatellut kirjoittaa oman blogitekstin. Niinhän sitä usein väitetään, että oikeisto tavoittelee mahdollisuuksien tasa-arvoa ja vasemmisto tulosten tasa-arvoa. Mitä on mahdollisuuksien tasa-arvo? Se on arvonta. Jos meistä jokainen veikkaa saman määrän lottorivejä on meillä mahdollisuuksien tasa-arvo voittoon. Missään kilpailussa ei kuitenkaan mahdollisuuksien tasa-arvo ole tavoiteltavaa, sillä se hävittää kilpailusta kaiken mielekkyyden ja tekee siitä arvonnan. Jos urheilukilpailuissa joku voittaa vain tuurilla, ei sitä juhlita hyvänä voittona sillä perusteella, että tuurivoitto osoitti kaikilla olleen mahdollisuuksien tasa-arvon. Jos kaupunki kilpailuttaa jonkun työn ja voittaja ratkeaa vain arpomalla, ei sitä pidetä reiluna kilpailuna, vaikka kaikilla oli mahdollisuuksien tasa-arvo.

Kilpailu edellyttää, että me ainakin oletamme, että kilpailijoilla ei ole mahdollisuuksien tasa-arvoa. Jos kilpailun jälkeen tulokset ovat ”epätasa-arvoisia” niin se edellyttää, että sama epätasa-arvo on ollut olemassa jo ennen kilpailua, se ei synny kilpailun aikana. Jos kilpailijoilla on alkutilanteessa aidosti mahdollisuuksien tasa-arvo eli aivan samanlaiset resurssit kilpailla, ja jos kuitenkin kilpailijoista joku voittaa ja toinen häviää, niin se on ollut tuuripeliä, ei aito kilpailu. Oikeistossa halutaan kuvitella, että kun kilpailussa kilpailijat asetetaan lähdössä samalla viivalle, niin se tarkoittaa samaa kuin mahdollisuuksien tasa-arvo, vaikka se on vain kilpailutekninen toimenpide. Kaiken kilpailun tavoite on siinä, että saamme paremmuusjärjestyksen selville. Alkutilanteessa vain oletamme kilpailijoiden epätasa-arvoiset resurssit, mutta emme tiedä järjestystä. Siksi tarvitsemme kilpailua.

Oikeistolle kilpailu on keino rakentaa parempaa maailmaa itselle ja muille. Tämä edellyttää oletusta ihmisten lähtökohtaisesta erilaisuudesta. Oikeisto ei siis tavoittele mahdollisuuksien tasa-arvoa, muuten kuin retoriikassaan.

Niko Sillanpää

Tässä demonstroituna yleinen harhaluulo mahdollisuuksien tasa-arvon käsitteen sisältöä koskien, jota harhaluuloa itsekin toistat:

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1477192893647

Siteeraan itseäni toisaalta:

"HS:n Puttonen tosiaan ei ymmärrä mahdollisuuksien tasa-arvon (equality of opportunity) käsitettä. Tällä tarkoitetaan, että yhteiskunnan instituutiot eivät syrjivästi (aktiivisesti) estä joidenkin yksilöiden etenemistä vaikka koulutuksessa tai työelämässä, vaan että tältä osin sosiaalinen liikkuvuus on mahdollista. Puttosen kuvaama tilanne, jossa lähtökohtaisesti koko pelikenttä on tasoitettu kaikille mm. taloudellisten lähtökohtien osalta, on juurikin tulosten tasa-arvo (equality of outcome), koska kyseiseen tilanteeseen ei ole mahdollista edes teoriassa päätyä ilman tulosten tasa-arvon toteuttamista.

Eli Puttonen puhuu nimenomaan tulosten tasa-arvosta luullessaan puhuvansa mahdollisuuksien tasa-arvosta."

Ihmisten kykyjen ym. erilaisuus ei ole "oletettava" asia, vaan mitattavaa todellisuutta eli tosiasia. Päinvastainen väite ("kaikki ovat samanlaisia, universaalisti tasa-arvoisia") on irrationaalisuutta ja pohjattoman epä-älyllinen lähestymistapa, joka usein (yleensä) saastuttaa ensisijaisen sosiaalisen konstruktionismin kannattajien ajattelun.

Käyttäjän markusraitolampi kuva
Markus Raitolampi Vastaus kommenttiin #17

Jako mahdollisuuksien tasa-arvoon ja tulosten tasa-arvoon on keinotekoinen ainakin nykymaailmassa. Voin kyllä kuvitella sellaisen maailman jossa jaolla olisi merkitystä. Se olisi jonkilainen libertaristinen maailma, jossa jokainen olisi puhtaasti oman onnensa seppä.

Oikeiston retoriikassa mahdollisuuksien tasa-arvo tuntuu olevan jonkinlaista voittajien logiikkaa. Itselle mieluinen lopputulos oikeutetaan julistamalla se mahdollisuuksien tasa-arvon tuotteeksi. Esimerkiksi jos saan suuren perinnön, väitän sen olevan mahdollisuuksien tasa-arvon mukaista, mutta jos joku toinen saa sosiaalitukea, paheksun sitä mahdollisuuksien tasa-arvon vastaisena.

Puttonen mielestäni hyvin perusteli, miksi liberalismin näkökulmasta olisi hyvä nollata tilanne ennen seuraavaa kilpailua. Itsekkin olet esittänyt, että vain työnteko oikeuttaa vaatimaan itselleen jotain. Miksi se ei päde tässä peritöasiassa? Tilanne nollaamalla voidaan mitata ihmisten kykyjen erilaisuutta, vaikka ei se perinnöttömyys vielä koko tilannetta nollaakaan.

Mennään vielä alkuperäiseen aiheeseen, eli oikeiston ja vasemmiston eroon. Sinä väitit, että oikeisto eroaa vasemmistosta siinä, että oikesto kannattaa mahdollisuuksien tasa-arvoa ja vasemmisto tulosten tasa-arvoa. Toisin sanoen oikeisto sinun mukaasi ei halua, että yhteiskunnan instituutiot syrjivät ja estävät joidenkin yksilöiden etenemistä koulutuksessa tai työelämässä, vaan haluaa mahdollistaa sosiaalisen liikkuvuuden. Tarkoittaako tämä, että sinun mukaasi vasemmisto haluaa, että yhteiskunnan instituutiot syrjivät ja estävät joidenkin yksilöiden etenemistä koulutuksessa tai työelämässä, ja haluaa estää sosiaalisen liikkuvuuden? Ja jos näin määrittelet, niin onko tämä mielestäsi hyvä määritelmä?

Se oletus, että kaikki ihmiset ovat universaalisti tasa-arvoisia on viime kädessä uskomus, mutta en sanoisi epä-älyllinen uskomus, päinvastoin. Oikeistolainen argumentointi on vahvimmillaan juuri silloin kun se vetoaa tähän, että ei voida oikeasti todistaa mitään sellaista kuin ihmisyyksien samanlaisuus tai tasa-arvoa vaativa moraali, että vain erilaisuus voidaan nähdä ja kilpailu on aina ollut läsnä, niin kauan kuin maapallolla elämää on ollut. Itse sanoisin, että ihmiskunnan kukoistus on seurausta sivistyksestä ja se on tarkoittanut nousemista pois näistä eläimellisistä vieteistä ja elintavoista, joihin "jokainen on oman onnensa seppä" -tyylinen ajattelu kuuluu.

Niko Sillanpää Vastaus kommenttiin #21

Kyseisessä jaossa ei ole mitään keinotekoista, vaan se kuvaa täsmälleen kyseisiä ajattelutapoja. En näe yhteyttä libertarismiin, varsinkaan jälkimmäisen kohdalla.

Mahdollisuuksien tasa-arvo on juuri sitä, mitä sen sanotaankin olevan: Institutionaalisten esteiden poistamista sosiaalisen liikkuvuuden mahdollistamiseksi. Kyseinen periaate ei ota kantaa yksittäisiin lopputuloksiin ylipäätään. Kukaan ei paheksuisi sosiaalitukea mahdollisuuksien tasa-arvon pohjalta (vaan ansaitsemisen/ansaitsemattomuuden pohjalta).

Perinnön antaminen taas kuuluu yksityisomistukseen ja sen suvereeniin hallintaan, eli kaikista pyhimpään vapauteen/oikeuteen.

Tulosten tasa-arvo ei varsinaisesti ota suoraan kantaa siihen, miten kyseinen tavoite saavutetaan, mutta kyllä, mahdollisuuksien tasa-arvon romuttaminen esim. kiintiöillä ja positiivisella diskriminaatiolla näyttää kuuluvan (uus)vasemmiston keinovalikoimiin.

Se on yhtä älyllinen uskomus kuin uskomus joulupukkiin tai spaghettihirviöön, edustaa dogmaattista ajattelua. Kaikki argumentointi on vahvoimmillaan, kun premissit ovat solideja ja päättely on loogista (esim. työväenliikkeen argumentaatio yllä). On muuten aika tyypillinen taktiikka kutsua postmodernia hoivavasemmistolaisuutta "sivistykseksi". Sitä se ei ole ainakaan valistuksen tarkoittamassa mielessä. "Jokainen on oman onnensa seppä" on luonut tämän länsimaisen hyvinvoinnin. Kyseinen perusperiaate ei tietenkään sulje pois ko-operaatiota, eikä tämä ko-operaatio rajoitu pelkkään vaihdantaan.

Käyttäjän markusraitolampi kuva
Markus Raitolampi Vastaus kommenttiin #26

Kuinka niin kukaan ei paheksuisi sosiaalitukea mahdollisuuksien tasa-arvon pohjalta? Mahdollisuuksien tasa-arvo sinun mukaasi on sitä, että jokainen voi tavoitella itselleen mitä tahansa hyvää niillä resursseilla, jotka luonto on suonut. Eikö tästä seuraa, että jos joku saa valtiolta rahaa ja toinen ei, on siinä silloin tavoiteltu tulosten tasa-arvoa. Sanot itsekin, että positiivinen diskriminaatio romuttaa mahdollisuuksien tasa-arvon.

Vaikka hyväksyttäisiinkin sinun tulkintasi mahdollisuuksien tasa-arvosta, niin et vielä kertonut, miten siitä johdetaan oikeiston ja vasemmiston ero.

Olet väittänyt vasemmistolaisen näkemyksen ”kaikille yhteisestä ihmisyydestä” ja ”universaalista tasa-arvosta” olevan samaa kuin uskoisi spagettihirviöön. Voisin heittää takaisin, että oikeiston uskomus ”yksityisomaisuudesta ja sen hallinnasta kaikkein pyhimpänä vapautena ja oikeutena” on aivan samoilla perusteilla vastaavanlaista uskoa spagettihirviöön. Ja jos vastaat, että eipäs ole näin, niin kerro missä on tieteellisesti todistettu yksityisomaisuuden ja sen hallinnan olevan pyhä oikeus. Voiko luonnosta jostain löytää yksityisomaisuuden pyhyyden?

Kun ihminen saa jotain, niin hän alkaa pitää sitä saatua itse ansaitsemanaan riipumatta sitä, miksi ja millä tavoin se on saatu. Tästä seuraa, että jälkeenpäin selitetään itselle ja muille kuinka minä ihan omilla ansioillani olen kaiken saanut, ja olen ollut oman onneni seppä. Meidän materiaalinen elintasomme on kuitenkin monen asian summa ja harva täällä on oman onnensa seppä ainakaan puhtaassa merkityksessä. Sen sijaan ”olla oman onnensa seppä” on niin abstrakti ja laaja ilmaus, että sen piirin voi helposti tulkita monenlaisia saavutuksia.

Näissä sinun näkemyksissä on se ristiriita, että yhtäältä pyrit oikeuttamaan markkinat ja kilpailun sillä perusteella, että kilpailussa testataan ihmisten kykyjä tuottaa jotain hyvää, ja kilpailun tuloksena kyvykkäimmät jäävät tuottamaan sitä hyvää. Toisaalta et kuitenkaan pidä tärkeänä kilpailijoiden asettamista samalle viivalle silloin, kun lähtökohtainen epätasa-arvo on seurausta vaikkapa perinnöstä. Ja tätä perustelet sillä, että yksityisomaisuus on pyhä asia. Kuitenkin kilpailijoiden asettaminen samalle viivalle on kaikkien kilpailuiden keskeinen ominaisuus, ja sikäli sen luulisi olevan liberalisteille tärkeä tekijä.

Käyttäjän VesaPeltola kuva
Vesa Peltola

Politiikkaan viitaten voi myös nähdä eroa siinä miten yhteiskunnan työn tulokset halutaan jakaa. Oikeiston mielestä ihmisten pitää antaa itse tehdä päätökset tarpeistaan ja vasemmiston mielestä ihmisten varat pitää veroilla kerätä yhteiskunnalle, jonka johdossa poliitikot päättävät mikä ihmisille on tarpeellista. Valitettavasti myös osa ns. oikeisto usein siirtyy vasemmalle, koska taloudellinen valta on vaan niin kiehtovaa. Esimerkkinä voisi ottaa nyt pinnalla olevan Guggenheimin. Nyt se on oikeisto, joka on sitä mieltä että ihmisten verovaroilla pitää rahoittaa amerikanjuutalaista säätiötä. Päätös, jonka melko harva suomalainen tekisi omatoimisesti.

Niko Sillanpää

Yhteiskunta ei ole tehnyt päivääkään työtä.

Käyttäjän VesaPeltola kuva
Vesa Peltola

Yhteiskuntaan kuuluvien ihmisten tekemän työn tulokset. Kelpaako paremmin. Vakavan väärinymmärryksen vaarasta ei kai ollut kysymys.

Niko Sillanpää Vastaus kommenttiin #8

Asialla on merkitystä siksi, että vasemmistossa nostetaan aina välillä esille käsitystä, että talouteen/yhteiskuntaan osallistuminen ylipäätään, esim. ruoan, vaatteiden ym. ostaminen minimissään, oikeuttaa johonkin jako-osuuteen yhteiskunnassa tapahtuvasta tuotannosta. Missä on muiden muassa se ajatusvirhe, että yhteiskunta itsessään ei tuota mitään.

Käyttäjän markusraitolampi kuva
Markus Raitolampi Vastaus kommenttiin #9

Vastavuoroisuuden periaatetta tuskin kukaan vastustaa. On täysin vasemmistolaisen maailmankuvan mukaista, että jokainen osallistuu yhteisiin talkoisiin saadakseen jotain hyvää itselleen, mutta jos tarkoituksesi on puolustella jotain selaista, mitä kutsun vääristyneeksi työläisidentiteetiksi, olen eri mieltä.

Kaikki me olemme tulleet valmiiseen pöytään, kuka vähän enemmän, kuka vähän vähemmän valmiiseen. Meidän nykyinen materiaalinen elintasomme on monien asioiden summa. Siksi ihmisten perustarpeiden tyydyttäminen nykyisessä yltäkylläisyydessä on mielestäni oikeus ja velvollisuus riippumatta siitä kuinka ahkerasti joku yksilö on taloutta kasvattanut.

Niko Sillanpää Vastaus kommenttiin #23

Kyseinen "perustarve" on lähtökohtaisesti vain välittömän kärsimyksen lievittäminen, joka sekään ei ole oikeus, vaan yleisinhimillinen periaate. Koko elämän jatkuva yksipuolinen elatus taas ei voi olla universaali oikeus, vaan tarkkaan määritelty poikkeustilanne.

Käyttäjän markusraitolampi kuva
Markus Raitolampi Vastaus kommenttiin #27

Kyllä mielestäni perustarpeisiin ainakin länsimaissa kuuluu katto pään päälle, riittävä vaatetus ja jotakuinkin ravitseva ruoka ja ehkä jotain muutakin vielä. Lisäksi suurin osa ihmisistä tuottaa jotain hyvää yhteiskunnalle ainakin jossain elämänsä vaiheessa, joten sikälikään perustarpeiden tyydytys ei tarvitse olla aivan minimitasolla, vain kärsimyksen lievitystä.

Mainitsepas yksikin vasemmistolainen, joka kannattaa koko elämän jatkuvaa yksipuolista elatusta ihmisen universaalina oikeutena.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Oikeisto-vasemmisto -jako on peräisin Ranskan vallankumouksen jäkeiseltä ajalta, kun lainsäädäntöelimeen muodostui entisestä yhtenäisestä kuningasvaltaa vastaan kamppailleesta tasavaltalaisryhmittymästä maltillisten girondistien ryhmä ja toisaalta radikaalien jakobiinien ryhmä.

Vasemmisto on siis tarkoittanut muutoshakuisuutta ja oikeisto lähinnä konservatiivisuutta. Sillä ei sinänsä ole ollut mitään tekemistä esimerkiksi sosialismin ajamisen kanssa, mikä on ymmärrettävääkin, koska 1700-luvun lopulla ei sosialismia aatteena vielä tunnettu.

Niinpä esimerkiksi ennen Neuvostoliiton hajoamista Kremlin sisäpoliittisia haukkoja, heitä, jotka ajoivat tiukasti sosialistisen järjestelmän ja Neuvostoliiton säilyttämistä vähintäänkin entisellään, kutsuttiin "oikeistolaisiksi" kun taas reformeja ajavaa ryhmää kutsuttiin "vasemmistoksi". Gorbatshov oli tyypillinen vasemmistolainen oikeistolaisiin brezhneviläisiin verrattuna.

Koska usko klassiseen sosialistiseen järjestelmään on laajalti kadonnut ja sen tilalle on tullut tulonsiirtoihin perustuvaan hyvinvointiyhteiskuntaan nojautuva aate, ei enää tarvita samanlaista oikeistoa taistelemaan demokratian puolesta sosialistista keskuvaltadiktatuuria vastaan kuin tarvittiin vielä 1970-luvulla.

Siksi oikeisto määritteenä ei enää yleisesti käytettynä tarkoitakaan samaa kuin "ei-sosialistinen" ryhmittymä, niin kuin se vielä 70-luvulla ikäänkuin sosialistisen aatteen kautta määriteltiin. Nykyajan oikeisto tarkoittaa nimenomaan äärikansallismielisiä ja monessa muussakin mielessä äärikonservatiiveja tahoja, joiden muutosvastarinta ei kohdistu sosialismin vastustamiseen, koska sitä ei koeta uhaksi, vaan ennen kaikkea yhteiskunnan etnisen tai kulttuurisen muutoksen vastustamiseen sekä mahdollisesti moraaliarvojen pehmentymisen vastustamiseen.

Niko Sillanpää

Sekoitat nyt vasemmistolaisuuden ja progressiivisuuden (= länsimaissa yleensä identaarinen ns. social justice advocacy) ja toisaalta oikeistolaisuuden ja nationalismin. Etkä näemmä tiedä, mitä konservatiivisuus tarkoittaa. Se ei tarkoita yleisesti muutosvastarintaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Loin historiallisen katsauksen kyseisten käsitteiden alkuperään. En sekoittanut mitään. Jos pidät aivan viimeisen toteamukseni sisältämää johtopäätöstä virheellisenä, niin siitä voi tietysti keskustella lisää millaiseen sanamuotoon sen johtopäätöksen parhaiten voisi pukea.

Niko Sillanpää Vastaus kommenttiin #12

Virheellisistä premisseistä ei voi tehdä kuin virheellisiä johtopäätöksiä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #16

Ja mikä oli se virheellinen premissi?

Niko Sillanpää Vastaus kommenttiin #18

Että vasemmistolaisuus, progressiivisuus ja internationalismi (globalismi) ja toisaalta oikeistolaisuus, konservatiivisuus ja nationalismi ovat sama asia.

Täysin yksiselitteisesti näin ei ole.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #19

Jos perehdyt Ranskan vallankumouksen jälkeiseen aikaan ja siihen mitä oikeisto ja vasemmisto silloin edustivat, niin huomaat, että kyse oli nimenomaan jaosta uudistusmielisiin ja vanhoillisiin.

Juuri samasta syystä kyseisiä käsitteitä on vielä viime aikoinakin käytetty samassa merkityksessä, kuten mm. viittauksestani Neuvostoliittoon käy ilmi.

Vasemmiston ja oikeiston merkitys sosialismin ja sosialismia vastuavien eron ilmaisuna on myöhäisempää perua ja nyt kun sosialistit/ei-sosialistit -asetelmalla ei enää ole samaa merkitystä kuin esimerkiksi vielä 70-luvulla, ovat vasemmisto ja oikeisto -käsitteet palaamassa takaisin niiden alkuperäiseen merkitykseen.

Käyttäjän VesaPeltola kuva
Vesa Peltola

Olet oikeassa, että nykyisin oikeisto ja vasemmisto jaolla ei ole enää samanlaista merkitystä. Monesti tuntuu siltä, että suurimmat muutoksen vastustajat löytyvät vasemmistosta. Liittynee toki nyt vallitsevaan hallitus-oppositio -asetelmaan.

Olen markkinatalouden kannattaja (oikeistolainen?), mutta olisin valmis tekemään suurempia muutoksia yhteiskuntaan kuin hallituksessa (oppositiosta puhumattakaan) edes on haaveiltu. Osa muutoksista olisi näitä nationalistisiksi luokittelemiasi, mutta osa olisi esimerkiksi omaan ylimitoitettuun tulonsiirtobyrokratiaamme liittyviä. Kannatan kirkon ja valtion erottamista toisistaan. En kannata ydinvoimaa. Olenko konservatiivi?

Toimituksen poiminnat