Markus Raitolampi

Tapaus Pennanen: puolustuksen puheenvuoro

Aino Pennanen ryhtyi kansalaistottelemattomaksi ollessaan lähdössä Berliiniin Finnairin lennolla 31.7.2018. Hän huomasi lentokoneessa poliisin olevan viemässä nippusitein sidottua ulkomaalaista henkilöä pois maasta, eikä suostunut istumaan paikallensa ellei pakkopalautettavaa henkilöä poistettaisi ensin koneesta. Tämän protestin hän kuvasi suoraan internettiin viivyttäen lentoa 10 minuuttia. Pennasen protesti on sekä hyväksytty että tuomittu. Esitän tässä neljä vahvinta argumenttia, joilla Pennasen kansalaistottelemattomuus on tuomittu, ja vastaan näihin syytöksiin.

Ensin kuitenkin pohdin kansalaistottelemattomuuden oikeutusta yleisesti. Yleensä kansalaistottelemattomuuden yhteydessä esitetään kysymys, onko tämä toiminta oikeutettua. Tämä kysymys esitetään tavallaan jollekin suurelle toiselle, jumalalle tai jollekin kaikkien yksittäisten mielipiteiden yläpuolella olevalle tuomarille. Kysymys on mieletön, sillä ei ole tällaista ylempää tuomaria. Tietysti on laki, mutta juuri sitä kansalaistottelemattomuudella haastetaan. Tietysti on yksittäiset mielipiteet, mutta ne yleensä asettuvat hyväksymään tai tuomitsemaan kansalaistottelemattomuuden sillä perusteella, mitä mieltä on itse laittoman toiminnan ideologisista tavoitteista. Jos esimerkiksi joku olisi viivyttänyt lentoa 10 minuuttia protestiksi Jussi Halla-ahon saamaa tuomiota vastaan, voitte varmaan arvata keiden mielestä se olisi ollut aivan hyväksyttävää toimintaa.

Tuija Siltamäki toikin esille kolumnissaan tämän asian, että keskusteluissa kansalaistottelemattomuuden hyväksyminen riippuu yleensä siitä, onko lain rikkoja arvioijan mielestä ”oikeaa” vai ”väärää” mieltä. En tiedä voiko tätä sääntöä muuksi muuttaakaan. Yhdet hyväksyy yhdenlaisen lain rikkomisen ja toiset toisenlaisen ja erimieltä olevat aina tuomitsevat sen. Tosin haluan Siltamäelle huomauttaa, että kieltäytyminen jostakin lain velvoittamasta, vain oman vakaumuksensa perusteella ei ainakaan kaikkien tulkintojen mukaan ole varsinaista kansalaistottelemattomuutta. Kyse on yksityisen ja poliittisen toiminnan erosta. Jos esimerkiksi kieltäytyy armeijasta ja siviilipalveluksesta oman vakaumuksensa vuoksi, mutta ei tee asiasta julkista, eikä vaadi koko asevelvollisuuden lakkauttamista, kyse ei ole varsinaisesti kansalaistottelemattomuudesta. Jos lääkäri kieltäytyy tekemästä aborttia, mutta toimii vain omaatuntoaan miellyttääkseen eikä vaadi julkisesti aborttien kieltämistä, kyse ei ole varsinaisesta kansalaistottelemattomuudesta. Kansalaistottelemattomuuden keskeinen piirre on asian tuominen julkisuuteen ja vaatimus jonkin lain muuttamisesta, joten sikäli kaikki omatuntoon vetoavat lainrikkomukset eivät ole samassa mielessä kansalaistottelemattomuutta, eikä niitä sikäli tulisi varsinaiseen kansalaistottelemattomuuteen rinnastaa.

Kansalaistottelemattomuuden hyväksyttävyyttä arvioitaessa olisi tavallaan loogista erottaa toisistaan kansalaistottelemattomuuden muodollisten kriteerit ja sen poliittinen päämäärä. Muodollisilla kriteereillä tarkoitan niitä ehtoja, jotka määrittävät hyväksyttävän kansalaistottelemattomuuden yleensä. Näitä ehtoja voisi olla esimerkiksi julkisuus, suunnitelmallisuus, väkivallattomuus jne. Poliittinen päämäärä on se, mitä toiminnalla tavoitellaan. Toisaalta tämä erottelu on ehkä kuitenkin mieletön, sillä voidaanko olettaa, että joku hyväksyisi jonkin lain rikkomisen sinänsä oikeutettuna kansalaistottelemattomuutena, mutta ei hyväksyisi sen poliittisia tavoitteita. Kansalaistottelemattomuudessa mennään aina aate edellä, ei toimintatapa edellä. Muodolliset kriteerit ja poliittinen päämäärä sekoittuvat siinä kohtaa, kun määritellään kansalaistottelemattomuudelle oikeutetut tavoitteet ja sen reunaehdot.

Se että kansalaistottelemattomuuden oikeutukseen pyritään etsimään jotain lopullista ja oikeaa vastausta kertoo osaltaan ihmisten mustavalkoisuudesta. Epämääräisyyden ja ristiriitaisuuksien hyväksyminen tuntuu vaikealta ja siksi kaikelle pyritään löytämään lopullinen ja oikea tuomio. Kansalaistottelemattomuus kuitenkin kuuluu jonkinlaisen taistelun ja vastakkainasettelun piiriin, jolloin se ei taivu mihinkään valmiisiin oikean ja väärän kategorioihin, vaan tämä oikean ja väärän ristiriita on vain hyväksyttävä sellaisenaan.

Pennasen toiminnan tuomitseminen

Pennasen kansalaistottelemattomuus on tuomittu minun tulkintani mukaan ensisijaisesti sen vuoksi, että on vastustettu turvapaikanhakijoiden pääsyä Suomeen, ja siksi heidän pakkopalauttamiseensa on suhtauduttu myönteisesti. Maahanmuuttajiin myönteisesti suhtautuvat yleensä hyväksyvät Pennasen toiminnan ja maahanmuuttajien vastustajat yleensä vastustavat sitä. Maahanmuuton vastustusta ei kuitenkaan ole nostettu perusteeksi Pennasen kansalaistottelemattomuuden vastustamiselle, eikä se mikään peruste olekaan. Sen sijaan Pennasen protestia on vahvimmin vastustettu seuraavilla argumenteilla:

1. Kansalaistottelemattomuus horjuttaa demokratiaa, ja jos sitä yleensä milloinkaan tulee hyväksyä, niin ainoastaan viimeisenä keinona, kun kaikki lailliset keinot on jo käytetty.

2. Kansalaistottelemattomuuden tulee olla harkittua, ei spontaania. Nyt Pennanen eikä hänen tukijansa tienneet kuka koneessa oli, ja miksi häntä oltiin poistamassa maasta.

3. Kansalaistottelemattomuus on kohdistettava vain ihmisoikeutta loukkaaviin lakeihin, mutta nyt palautus oli lain voimainen ja Irak oli katsottu riittävän turvalliseksi maaksi palauttaa turvapaikanhakijoita. Tässä ei siis loukattu ihmisoikeutta.

4. Pennasen vertaaminen Rosa Parksiin tai Anne Frankin piilottajiin tai Suomen vertaaminen natsi-Saksaan ovat älyttömiä vertauksia.

Demokratia

Esimerkiksi Iltasanomissa Ulla Appelsin luo uhkakuvia demokratian romuttumisesta, jos kansalaistottelemattomuus millään tavalla hyväksytään. Hän myös vetoaa siihen, että Suomessa ei ole itsenäisyyden aikana juuri kansalaistottelemattomuutta harjoitettu, vaan yhteiskuntaa on kehitetty parlamentaarisin keinoin. Kun poliitikot eivät selväsanaisesti tuomitse kansalaistottelemattomuutta, tai jopa hyväksyvät sen, antavat he Appelsinin mukaan viestin: jos tekee mieli ilmaista itseään, niin siitä vaan, menkää ja häiriköikää, unohtakaa eduskunta ja ottakaa laki omiin käsiinne.

Kansalaistottelemattomuushan ei ole vain lain rikkomista, eikä varsinkaan lain rikkomista ja häiriköintiä omien mielihalujen ohjaamana, kuten tahalliset väärinymmärtäjät asian tulkitsevat. Kansalaistottelemattomuudelle on omat melko yleisesti hyväksytyt ehtonsa, kuten väkivallattomuus, julkisuus ja sen kohdistuminen ihmisoikeuksia loukkaaviin toimiin. On argumentaatiovirhe väittää, näyttämällä vihreää valoa Pennasen seisoskelulle lentokoneessa vihreät ajautuisivat ennemmin tai myöhemmin hyväksymään kaiken muunkin laittomuuden. Vaikka Appelsin paheksuu sitä, että Pennanen kuvasi kamerallaan itseänsä ja protestiansa ja tuomitsee sen hänen omaksi performansikseen, niin juuri se julkisuus osaltaan teki protestista oikeaa kansalaistottelemattomuutta. Jos kaikki tapahtunut olisi jäänyt vain lentokoneessa olevien tietoon, kyse ei olisi sellaisesta julkisesta protestista, joka on vaatimus oikealle kansalaistottelemattomuudelle. Kansalaistottelemattomuuteen kuuluu myös se, että vaikka toiminta itsessään on laitonta, siinä vedotaan enemmistöön, jotta jokin tietty laki saataisiin muutettua ihan laillisin keinoin. Sikälikään se ei ole kovin pahasti ristiriidassa demokratian ja laillisten toimien kanssa.

Vaikka hyväksyttävän kansalaistottelemattomuuden yhdeksi kriteeriksi usein mainitaan se, että sen tulee olla viimeinen keino asioiden muuttamiseksi, kun kaikki laillinen on ensin kokeiltu, niin tämä ei kuitenkaan ole mielestäni oikein hyvä kriteeri kaikissa tapauksissa. Parlamentarismin tie on kovin hidas, kun kyseessä on esimerkiksi ihmishenkien pelastaminen. Lisäksi demokratia on parhaimmillaankin enemmistön diktatuuria. Nyt esimerkiksi näyttää siltä, että äärioikeisto on nousussa ympäri Eurooppaa ja siten myös sen ajatukset ja tavoitteet ovat leviämässä laajalle. Tässä tilanteessa ei ole odotettavissa, että toisinajatteleva vähemmistö saisi parlamentaarisesti ääntään kovinkaan pian kuuluviin. Turvapaikanhakijat eivät myöskään pääse itse osallistumaan vaaleihin oman asiansa ajamiseksi, joten sikälikin demokratia on tässä asiassa riittämätöntä. Ihan noin yleisestikin olen sitä mieltä, että demokratia on yliarvostettua. Demokratia ei ole sellainen työkalu, jolla oikeasti yhteiskuntaa tai maailmaa repivät ristiriidat voitaisiin ratkaista, vaan demokratia on eräänlainen palkinto siitä, että oikeat isot ristiriidat on saatu ratkaistua jollain toisella tapaa. Demokratian toimiminen vaatii, että kaikki osapuolet alistuvat tässä ”yhteiskuntien rakentamis -pelissä” samojen sääntöjen alaisuuteen. Ja vielä selvennykseksi väärinymmärtäjille: En tarkoita, että demokratiasta tulisi luopua. Sehän on hyvä jos sellainen palkinto ollaan saavutettu. Sanon vain, että demokratian merkitys on jo solmitun yhteiskuntarauhan ylläpitäminen, eräänlainen muistutus hyvin hoidetusta yhteiskunnan rakennusprojektista. Demokratia itsessään ei ole kovin hyvä työkalu vaativiin olosuhteisiin.

Olen samaa mieltä Appelsinin kanssa siitä, että Suomessa ei ole itsenäisyyden aikana kovin paljon kansalaistottelemattomuutta harjoitettu, ja olen samaa mieltä siitä, että laillisin keinoin olisi syytä ensisijaisesti asioita ajaa, mutta nyt elämme mielestäni ihan omaa aikaa näine suurine Eurooppaan pyrkivine turvapaikanhakijajoukkoineen. Ei Suomessa ole aiemmin tarvinnut oikeasti tässä laajuudessa ottaa kantaa ihmisoikeuskysymyksiin, vasta nyt olemme tältä osin uuden asian edessä. On ollut helppoa kannattaa mitä tahansa arvoja niin kauan kun se ei ole mitään vaatinut.

Harkitsematon toiminta

Pennasen protesti oli melkolailla spontaani reaktio hänen näkemäänsä, sitä ei siis oltu suunniteltu etukäteen, ja siksipä se ei mennyt aivan kuin Strömsössä. Eli olen samaa mieltä siitä, ettei Pennasen protestia kannata mihinkään kansalaistottelemattomuuden käsikirjaan esimerkiksi nostaa. Jos Protestin olisi suunnitellut kunnolla, olisi kannattanut ottaa selvää milloin ollaan pakkopalauttamassa jotakuta tiettyä henkilöä heikoin perustein todistettavasti vaarallisiin olosuhteisiin. Mutta ihmisoikeuksien puolustaminen ja ihmishenkien pelastaminen vaatii toisinaan spontaania toimintaa hetken mielijohteesta. Se onkin ainoa asia, missä spontaani toiminta hetken mielijohteesta on mielestäni perusteltua.

Protesti ei kuitenkaan ollut suunnattu vain yhden pakkopalautettavan pelastamiseen, vaan yleensä kiristettyä turvapaikkapolitiikkaa ja pakkopalautuksia vastaan. Pennanen ehti koneessa ottaa selvää pääpiirteissään siitä, mitä oli tapahtumassa, ja hän varmasti tiesi protestiin alkaessaan, mitä tästä seuraa. Hän varmasti oli tietoinen kiristetystä turvapaikkapolitiikasta ja siihen liittyvistä oikeusturvan ja ihmisoikeuksien heikentämisistä, joita on nostettu esiin monien tutkijoiden toimesta. Pakkopalautettava toki saattoi olla rikollinen, mutta 85 prosenttia poliisin saattaen palauttamista ulkomaalaisista on kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita. Nekin turvapaikanhakijat jotka palaavat ”vapaaehtoisesti” ovat puun ja kuoren välissä: joko lähdet vapaaehtoisesti tai viemme sinut pakolla, ole hyvä ja valitse ihan itse. Eli ei tilanne mielestäni ollut sellainen kuin esimerkiksi Siltamäki asian kuvaa, etteikö kukaan olisi tiennyt yhtään mistä on kysymys.

Kuinka harkittua kansalaistottelemattomuuden tulee olla, ennen kuin se on riittävän harkittua oikeaksi kansalaistottelemattomuudeksi? Eikö siihen saa liittyä mitään spontaania elementtiä? Itse ajattelen niin, että jos rikkoo lakia ymmärtämättä tekoaan ja sen seurauksia, silloin kyse ei ole kansalaistottelemattomuudesta, mutta tämä ei sulje pois sitä, etteikö kansalaistottelemattomuuteen voisi ryhtyä jossain määrin spontaanisti.

Pennasen spontaanius tuossa tilanteessa oli ehkä heikon lenkki hänen toiminnassaan ja siksi monet Pennasen toiminnan vastustajat ovatkin tähän harkitsemattomuuteen tarttuneet. Mutta entäpä jos Pennanen olisi tehnyt hyvän suunnitelman, jos hän olisi ottanut selvää, milloin joku ollaan lähettämässä vaikkapa Afganistaniin sen vuoksi, ettei hänen tarinaansa väkivallan uhasta ole otettu tosissaan, ja olisi mennyt tälle lennolle protestitarkoituksessa. Olisiko Pennasen tuomitsijat silloin suhtautuneet hänen toimintaansa vähemmän tuomitsevasti?

Laillisuus ja Irakin turvallisuus

Kuten jo totesin, kansalaistottelemattomuus asettuu aina lakia vastaan, joten jos kansalaistottelemattomuus edes joskus hyväksytään, on hyväksyttävä sen asettuminen lakia vastaan. Irakin turvallisuudesta taas on monenlaista näkemystä Maahanmuuttovirasto on toki katsonut vuoden 2015 jälkeen monet osat Irakia riittävän turvallisiksi, jotta ihmisiä voidaan sinne palauttaa, ja lisäksi he vetoavat sisäisen paon mahdollisuuteen, jolloin melkein kaikki voidaan palauttaa sinne, mutta tätä kiristettyä tulkintaa on kritisoinut mm. YK:n pakolaisjärjestö.. Ulkoministeriöhän kehottaa välttämään kaikkea matkustamista Irakiin ja sanoo turvallisuustilanteen Irakissa olevan huono ja että ”turvallisuustilanne voi heiketä nopeasti myös muutoin rauhallisemmalla Kurdistanin autonomisella alueella (…) iskut ovat mahdollisia milloin ja missä vain”.

Humanitäärinen suojelu poistettiin laista 2016, ja turvapaikanhakijoiden mahdollisuutta oikeusapuun vähennettiin merkittävästi. Maahanmuuttovirasto alkoi jakaa valtavasti enemmän kielteisiä turvapaikkapäätöksiä hallituksen ohjeistuksen mukaan. Ei enää ajateltukaan, että aiemmin Irakissa koettu väkivalta tai vaino olisi vahva merkki väkivallan ja vainon jatkumisesta mikäli sinne palaisi, vaan jokainen väkivaltatilanne voitiin tulkita yksittäisenä tapauksena , josta ei voinut ennustaa tulevaisuutta. Afganistanin turvallisuustilanteen suhteen maahanmuuttovirasto muutti käsitystään vasta syyskuussa 2018, vaikka jo vuosia on esitetty monelta taholta, että turvallisuustilanne on siellä huono. Voiko näin ollen luottaa maahanmuuttoviraston arvioon Irakistakaan.

Eli on mielestäni melko vahvat perusteet nähdä Irak hengenvaarallisena maana ja että turvapaikanhakijoiden ihmisoikeudet eivät toteudu. Eikä kansalaistottelemattomuuden oikeutukseen ei vaadita sitä, että protesti kohdistuu vain ihmishenkien suojelemiseen. Ihmisoikeuksiin kuuluu myös esimerkiksi oikeus nauttia turvapaikasta toisessa maassa jos on joutunut vainon kohteeksi, oikeus lähteä omasta maastaan muualle, oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen, oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan ravinnon, terveyden, asunnon, vaatetuksen yms. Rosa Parks kohdisti kansalaistottelemattomuutensa sen vastustamiseen, että mustat joutuivat istumaan bussin takaosassa ja tarvittaessa luovuttamaan istumapaikkansa valkoiselle. Ei sellaisessa segregaatiossa kuitenkaan kyse ollut uhkasta hengelle tai terveydelle, ja silti Rosa Parks on tunnustettu ihmisoikeusaktivisti.

Vertaaminen

Vastustusta on aiheuttanut myös se, että Touko Aalto ”vertasi” Suomea natsi-Saksaan ja Pennasta sekä ihmisoikeusaktivisti Rosa Parksiin että Anne Frankin piilottajiin. Lähdetään liikkeelle käsitteiden määrittelystä: Mitä tarkoittaa verbi ”verrata” (taipuu: minä vertaan)? Se ei ole selvää. Sillä on kaksi merkitystä. Verrata voi tarkoittaa vertailemista (taipuu: minä vertailen), siis kahden asian väliltä samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien etsintää, tai se voi tarkoittaa rinnastamista, siis vertailun yhdenlaista lopputulosta, jossa väitetään kahden asian välillä olevan merkittäviä samankaltaisuuksia. Vertailla voi ihan mitä tahansa asioita, ei ole mitään moraalisia tai muitakaan esteitä millekään vertailulle. Siksipä oletan, että kukaan ei ole väittänyt etteikö Suomea ja natsi-Saksaa tai Pennasta ja Parksia voisi tai saisi vertailla keskenään. Luultavasti vertauksen paheksumisella on tarkoitettu, ettei sopisi rinnastaa Suomea ja natsi-Saksaa tai Suomea ja 50-luvun Alabamaa tai Pennasta ja Parksia, ei sopisi nähdä nähdä näissä merkittäviä samankaltaisuuksia. Mutta eikö sitten saisi? Kuinka paljon ja minkälaatuisia samankaltaisuuksia asioiden väliltä pitää löytää ennen kuin niitä saa ”verrata”, siis rinnastaa? Jos ihmisiä viedään hengenvaaraan ja mahdollisesti kidutettavaksi vain silloin tällöin, niin silloinko on ”posketonta” rinnastaa sitä natsismiin, kuten Tuija Siltamäki asian muotoilee?

Aalto ei kuitenkaan rinnastanut Suomea natsi-Saksaan vaan ilmaisi sen, ettei laki ja moraali ole sama asia. Aalto sanoi että ”natsi-Saksassakin kaikki toimet olivat laillisia”, ja se on ihan pätevä väite ihan missä tahansa yhteydessä. Tahalliset väärinymmärtäjät tulkitsivat sen niin, että nyt nostetiin natsikortti, ja nyt meitä syytetään natseiksi, tämähän on väärin. Minun mielestäni nykypäivänä ongelma ei enää ole se, että natsikortti nostettaisiin liian usein ja liian heppoisin perustein, vaan se että natsikortin nostamisesta valitetaan liian usein ja liian heppoisin perustein.

Siltä osin kun Aalto rinnasti Pennasen Rosa Parksiin tai Anne Frankin piilottajiin, hän ei ainakaan minun tulkintani mukaan rinnastanut kahta eri yhteiskuntaa toisiinsa, vaan tarkasteli ihmisten toimintaa. Kahden eri aikakausilla olemassa olleen yhteiskunnan rinnastaminen toisiinsa ei ole mielekästä. Se mikä pysyy samana on ihminen, se ei ole muuttunut miksikään satoihin tai jopa tuhansiin vuosiin. Heillä jotka lähettävät ihmisiä hengenvaaraan yleiseen mielipiteeseen ja yleiseen järjestykseen vedoten, heillä jotka seuraavat tätä sivusta puuttumatta asiaan, ja heillä jotka yleistä mielipidettä uhmaten ja omalta mukavuusalueeltaan poistuen päättävät toimia ihmisoikeuksien puolesta, heillä kaikilla on pelottavan paljon yhteistä niiden ihmisten kanssa, jotka elivät natsi-Saksassa tai 50-luvun Alabamassa. Haluaisinkin kysyä Ulla Appelsinilta, mikä on se keskeinen syy, miksi Pennasen ”vertaaminen” Rosa Parksiin on mielestäsi ontuva? Kyllä, kuten sanot, ”Suomi on niin kaukana kuin olla ja voi 50-luvun Alabamasta”, mutta mitä sitten? Miten siitä seuraa, että tämä ”vertaus” on ontuva? Sanot, että Rosa Parksilla ”keskiössä oli rasistinen ja sortava yhteiskunta, ei oma performanssi”. Miten niin Pennasen protesti oli oma performanssi, ja mistä tiedät, ettei Rosa Parksin protesti ollut hetken mielijohteesta syntynyt oma performanssi, joka vain jälkikäteen on kohotettu ihailtavaksi kansalaisoikeustaisteluksi ja Parks itse sen symboliksi? Rosa Parkshan ajoi tavallaan omaa asiaansa kieltäytymällä luovuttamasta omaa paikkaansa valkoiselle, kun taas Pennanen ei millään muotoa ajanut omaa asiaansa, joten sikäli Pennanen sopii jopa Parksia paremmin hyväksyttävän kansalaistottelemattomuuden määritelmiin.

Aina kun vertaillaan kahta eri asiaa toisiinsa, voidaan olla täysin varmoja, että niistä löytyy erilaisuutta. Jos näin ei olisi, vertailtaisiin asiaa vain itsensä kanssa. Melkein yhtä varmoja voidaan olla siitä, että kahdesta asiasta löytyy myös jotain samankaltaisuutta. Kumpaa sitten tulisi korostaa samanlaisuutta vai erilaisuutta? Riippuu siitä kumpi tuo esille jotain tähdellistä. Vertailtaessa Pennasta Parksiin löytyy siis varmasti sekä eroavaisuutta, että samankaltaisuutta. Pennasen toiminnan vastustajat haluavat korostaa eroavaisuutta ja kannattajat samankaltaisuutta. Vaikka Pennasen rinnastus Rosa Parksiin onkin kärjistys, niin silti heidän samankaltaisuutensa korostaminen tuo mielestäni enemmän oleellista esiin kuin heidän erojensa korostaminen.

Pohjimmiltaanhan tässä ei edes ole kyse siitä, voidaanko Pennasta ”verrata” Parksiin tai Anne Frankin piilottajiin, vaan siitä, katsotaanko Pennasen toiminnan olleen oikeutettua ihmisoikeuksien puolustamista. Tämän aiheen vaihtaminen kysymykseksi siitä, voidaanko Pennasta ”verrata” johonkuhun historialliseen henkilöön, vie asian saivartelun poluille. Voidaan aina vedota siihen, että nämä ovat kaksi niin eri henkilöä ja niin eri aikakausilla ja niin eri yhteiskunnissa eläneitä, että ei voida ”verrata”, ja siitä johdetaan, että ei siis ollut kyseessä ihmisoikeuksien puolustaminen.

Sen lisäksi että Pennasen protestia kritisoivat maahanmuuton vastustajat, sitä kritisoivat myös nämä moraalisesti passiiviset tolkun ihmiset, siltamäet ja junkkarit, jotka ähisevät ja puhisevat, että ”hei, suhteellisuudentajua... eihän näitä voi verrata...” Sillä ähinällä tolkun ihmiset yhtäältä rauhoittelevat omaatuntoaan, sillä tiedostavat, että sotaa paenneiden ihmisten palauttamisessa pakolla takaisin sota-alueelle on juuri kiusallisen verran samankaltaisuutta monien muiden ihmisoikeusloukkausten kanssa, ja toisaalta tällä ähinällä he pyrkivät välttelemään eettistä keskustelua. Pakkopalautukset vaatisivat eettistä keskustelua, jota nyt ei ole. Jos ollaan sitä mieltä, että pakkopalautukset ovat eettisesti perusteltuja, tulisi siitä käydä eettistä keskustelua. Jos ollaan sitä mieltä, että pakkopalautuksia ei tulisi edes arvioida etiikan näkökulmasta, tulisi silloinkin käydä eettistä keskustelua tästä väitteestä. Eettisen keskustelun keskiössä taas on asian vertaileminen suurempiin ja pienempiin moraalisiin ongelmiin, siis vaikkapa Pennasen toiminnan vertailemista Anne Frankin piilottamiseen natseilta. Vertailemisen kylkiäisenä tulee erilaiset rinnastukset, sillä merkittäviä samankaltaisuuksia löytyy monista asioista. Ihan yleisestikin vertailua esimerkiksi natsismin ja nykypäivän ilmiöiden välillä pitäisi harjoittaa paljon useammin, se olisi ihan tervettä, eikä mitään ”natsikortin vetämistä”.

Lopuksi

Monet somessa asiaa kommentoineet ovat antaneet ymmärtää, että kyllähän minäkin asiaan puuttuisin, jos olisi kyse oikeista ihmisoikeusrikoksista, jos kyse olisi oikeasti rasistisesta ja sortavasta yhteiskunnasta, jos kyse olisi vaikka oikeista natseista, oikeasta etnisestä puhdistuksesta, mutta nyt en puutu, enkä sallisi kenenkään muunkaan puuttuvan, koska nyt ei voida olla ihan varmoja mistä on kysymys, ja varmaan kaikki on kunnossa, kyllähän viranomaisiin pitää luottaa. Vastaapa itsellesi ihan rehellisesti: Jos nyt olisi sota-aika ja viranomaiset väkivaltaisesti pakkokuljettaisivat juutalaisia tai muslimeita tai mitä tahansa muita ihmisryhmiä jonnekin ”työleirille”, ja näitä ihmisiä kohtaan olisi vuosia esitetty monelta yhteiskunnalliselta taholta ”ankaraa kritiikkiä”, niin sinäkö nousisit tätä väkivaltakoneistoa vastaan? Sinä, jolle sekin on liikaa, että joidenkin toisten lentomatka on myöhästynyt 10 minuuttia. Sinä, jonka mielestä käytävällä seisoskelu lentokoneen ollessa maassa on lentoliikenteen vaarantamista, jota ei saisi tehdä joidenkin typerien ihmisoikeuksien takia. Eivät ihmiset natsi-Saksassakaan tietäneet varmasti minne juutalaisia ja muita oltiin kuljetettamassa. Pahuus ei lue otsassa, kuten moni luulee. Pahuus oikeastaan on suurelta osin moraalista välinpitämättömyyttä. Sikäli kun jossain tapahtuu järjestelmällisiä ihmisoikeusrikoksia, niin aina ne verhoutuvat lain ja järjestyksen ylläpitoon. Pelkkää hyvää siellä aina ollaan tekemässä. Nyt sivustakatsojan roolia ja moraalista passiivisuutta yritettiin ylevöittää ja heitettiin kyynisyyden varjo kaiken päälle: eihän tässä viimekädessä kuitenkaan kukaan voi tietää, mistä ihan oikeasti on kysymys, siispä istutaan vain perseellämme ja hoetaan fraasia lainkuulijaisuudesta.

Touko Aalto sanoi Iltasanomissa Martin Scheininia mukaillen ”on melkein kansalaisvelvollisuus puuttua asiaan, jos epäilee, että ihmisoikeuksia rikotaan. Jos omilla kasvoillaan nousee rauhanomaisesti seisomaan ja kärsii annetut sanktiot, kyse on hyväksyttävästä kansalaistottelemattomuudesta”. Kuinka moni ihan oikeasti on sitä mieltä, että tuo periaate on huono ja joutaa roskakoriin?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Pennasen status tulee erityisesti huomioida, kun teon rankaisemista punnitaan. Lainsäädäntösihteerin tulisi päätyä automaattisesti vankilaan.
Koko talousvaikutus tulisi kanssa ulosmitata hänen omaisuudestaan.

Käyttäjän KaustiRantalainen kuva
Kausti Rantalainen

Mihin lainkohtaan perustuu tuo statuksen huomiointi liittyy?

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen

Tuohon voisi soveltaa samaa kuin kuulumista järjestäytyneeseen rikollisryhmään, joka toimii koventavana perusteena.

Käyttäjän jopali kuva
Johan Lindholm Vastaus kommenttiin #3

Mikko, puolueeseen kuuluminen on sama kuin järjestäytyneeseen rikollisryhmään kuuluminen?

Olet siis sitä mieltä, että esimerkiksi Halla-ahon olisi aikanaan pitänyt saada kovennettu rangaistus, sillä hän kuului Perussuomalaisiin?

Enpä usko, että tämä argumenttisi menee läpi... Onneksi!

Jos se menisi, pelkäisin koko demokratiamme puolesta.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Touko Aalto yksi surkeimpia siteerattavia täällä ja Scheinin tuskin itse lähtee kehottamaan ketään rikoksiin.

Mitä Pennaseen tulee, hänen pöytäkirjansa lienevät jo syyttäjällä ja kyllä se ratkaisu hänenkin asiassaan aikanaan tulee.

Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella Pennasella ei ole ollut mitään tietoa siitä, ketä on oltu palauttamassa, millä perustein ja minne. Siihen nähden on lähes säälittävää perustella omaa mahdollista rikollista toimintaansa sillä että oli suojaamassa jotain.

Käyttäjän markusraitolampi kuva
Markus Raitolampi

En tiedä mitä Scheinin on tarkalleen ottaen sanonut tai mitä ajattelee, mutta kansalaistottelemattomuus on melko hyväksytty poliittinen toiminnan muoto ihan akateemisistä piireistä katsottunakin. Kansalaistottelemattomuus on aina lain rikkomista, ja jos se taas tarkoittaa samaa kuin rikollisuus, kuten sinä asian määrittelet, ja jos vielä lain rikkomisen hyväksyminen tarkoittaa samaa kuin siihen kehottaminen, kuten sinä asian tulkitset, niin en ihmettelisi vaikka Scheinin tosiaan ”kehottaisi rikoksiin”. Toisaalta se mitä Scheinin on sanonut on tässä kokonaisuudessa sivuseikka, ei pidä tarttua lillukan varsiin.

Kun niin kovasti Pennasen tietämättömyyttä tässä nostat esiin, niin vastaapa vielä aiemmin esittämääni kysymykseen: Jos Pennanen olisi suunnitellut tekonsa ja pyrkinyt estämään pakkopalautusta vaikkapa Afganistaniin, niin sittenkö sinulla ei olisi ollut mitään Pennasen toimintaa vastaan?

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Puolustus voisi vedota siihen, että Pennanen oli "täyttä ymmärrystä vailla" ja näin ollen syyntakeeton!

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Tarkkaan ottaen täyttä ymmärrystä vailla oleva on alentuneesti syyntakeinen, ei syyntakeeton. Jos ihminen on ymmärrystä vailla, silloin hän on syyntakeeton.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Tämä on taas tätä lakikielen omalaatuista semantiikkaa. Yhtä hyvin voitaisiin suomenkielessä tulkita sanonta "täyttä ymmärrystä vailla" siten, että asianomaiselta puuttuu kaikki ymmärrys (eli täysi ymmärrys) ja "ymmärrystä vailla" siten, että häneltä puuttuu osa ymmärryksestä! Lakimiehille tekisi hyvää opiskella logiikkaa ja suomenkieltä!

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Hyvää pohdintaa kansalaistottelemattomuudesta. Oletan että useimmat suomalaiset katsovat kansalaistottelemattomuuden (passiivisen kieltäytymisen, sanktiot hyväksyen) olevan hyväksyttävä tapa toimia joissain poikkeustilanteissa.

Pennasen tapaus oli mielstäni melko ok siinä mielessä, että kyse oli vain yhden lennon viivästymisestä, ja asian tuomisesta keskusteluun sitä kautta. En olisi itse kuitenkaan tehnyt tuota temppua, sillä oletan, että ylivoimaisesti suurin osa pakkopalautuksista tehdään asiallisin perustein. Todennäköisyys sille, että kyseinen henkilö todennäköisesti joutuisi hengenhätään palautuksen seurauksena oli pieni. Kyse oli siis enemmän yleisestä mielenilmauksesta pakkopalautuksia vastaan, kuin tietyn yksittäisen vääräksi katsotun teon estämisestä. Enemmän yleinen mielenilmaus kuin tietynakuutin vaaran estäminen. Teko siis kohdistui hyvällä todennäköisyydellä väärin, vaikka tietenkin oikein siinä mielessä, että Pennanen sai teollaan asialleen sitä julkisuutta, mitä halusikin.

Kuljetettava henkilö ehkä näytti vetoavan lentokoneessa hengenhätään joutumiseensa, mikä tekee Pennasen teon hieman ymmärrettävämmäksi, mutta ei silti todista mitään asiaan puuttumisen tarvetta olleen olemassa.

Hengenhätään joutumiseen liittyy toinenkin mahdollinen kritiikki pakkopalautuksia vastaan protestoimista kohtaan. Pitää kysyä, montako henkilöä on kuollut tai joutunut hengenhätään pakkopalautusten seurauksena. Mieleeni tulee yksi tapaus, jota on pidetty mahdollisena. Toisaalta on epäillty, että pääministeri Sipilän "kotiinkutsulla" ja mielenosoitusten "pakolaiset tervetuloa" -viesteillä on ollut merkittävä pakolaisvirtaa kasvattava vaikutus. Voi ajatella, että myös pakkopalautuksia vastustavalla aktivismilla on vastaavaa pakolaisia houkuttelevaa vaikutusta. Pakolaisvirrat ovat jo vähentyneet korkeimmasta huipustaan, mutta on edelleen mahdollista, että tämän kaltaisten uutisten leviäminen maailmalle saa joukon ihmisiä lähtemään liikkeelle, ja osan heistä hukkumaan Välimereen (hukkuneita nyt luokkaa 35000).

Nuo hukkumiskuolemat ovat tietenkin kaukana Välimerellä, ja palautettava henkilö aivan vieressä. Tuohon lähellä olevaaan tekoon voi vaikuttaa, kun taas kaukaisemmat tapahtumat ovat kaukaisempia. Mutta jos lasketaan kuolonuhreja, on siis mahdollista, että näkyvät pakolaisuutta puolustavat aktiviteetit (kuten pakkopalautusten vastustaminen) surmaavat enemmän ihmisisä kuin näkyvät pakolaisuutta vastustavat aktiviteetit (kuten viralliset pakkopalautukset). Tähän päälle voi tietenkin lisätä arvioita tekojen muistakin positiivisista ja negatiivisista vaikutuksista.

Vielä vähän vertailuista. Aallon kommentti siitä, että natsienkin teot olivat lainmukaisia on periaatteessa oikeaan osuva vertaus. Rosa Parksiin vertaamsiessa on logiikkaa ehkä vain sen verran, sillä Parkskin oli kansalaistottelematon. Mutta molemmissa tapauksissa kyse on myös vahvasti mustalla ja valkoisella maalaamisesta. Natsikortti on aina natsikortti siinä mielessä, että se periaatteessa aina voittaa väittelyn, koska kukaan ei voi puolustaa natseja. Fiksumpaa olisi ollut puhua vain diktatuureista yleisesti, tai lakien käyttämisestä huonoihin tarkoituksiin yleisesti, ja jättää sana natsi mainitsematta. Rosa Parksin kohdalla kyse oli kai poliitikon tarkoituksellisesta liioittelusta, jolla linkataan ihmisten mielikuvissa Pennasen yksittäinen teko Rosa Parksin suuriin saavutuksiin (yleistä opittavaa vain se, että hyväksyttävää kansalaistottelemattomuutta on olemassa).

Käyttäjän markusraitolampi kuva
Markus Raitolampi

Sanot olettavasi, että ylivoimaisesti suurin osa pakkopalautuksista tehdään asiallisin perustein. Näin voi olla, mutta mitä asialliset perusteet tässä kohtaa tarkoittavat? Jos ne tarkoittavat suurin piirtein samaa kuin lain noudattaminen, niin juuri tätä lakia ja sen tulkintoja vastaanhan kansalaistottelemattomuus nousee. Olisikin parempi kysyä, tehdäänkö suurin osa pakkopalautuksista eettisesti kestävin perustein. Etiikan tulisi ohjata lakia ja sen tulkintaa, ei toisinpäin. Pakkopalautusten eettinen ongelma ei ole vain siinä, että osa palautettavasta voi päätyä tapetuksi kotimaahan palattunaan. Jo hengenvaaraan joutuminen kotimaassaan tai sodan ja hajoavan yhteiskunnan aiheuttama haitta ihmisarvoiselle elämälle ovat seikkoja joita tulisi arvioida koko turvapaikanhakuprosessissa.

Elämme aikaa joka Länsi- ja pohjois-Euroopassa vaatisi syvällistä eettistä keskustelua, sellaista jota ei ole täällä tarvinnut käydä pitkään aikaan. Nyt tämä eettinen keskustelu puuttuu, ja se on korvattu taloudellisella tai teknisellä puheella. Mietitään niin kansallisella kuin EU-tasollakin, miten lakeja tulisi kiristää, minkälaista kalustoa pitäisi Välimerelle lähettää, minkälaisia painostuskeinoja käyttetään Pohjois-Afrikan maita kohtaan, minkälaisia Euroopan ulkopuolisia leirejä perustetaisiin, miten saadaan aikaan palautussopimuksia mahdollisimman moneen maahan, paljonko Turkille pitää maksaa ja missä asioissa Turkkia tulee myötäillä, jne. Tämä ajan hengen muutos on ainakin Suomessa tapahtunut järkyttävän nopeasti. Sitä ehkä yhtenä hyvänä esimerkkinä kuvastaa se, että syksyllä 2015 Sipilä toivotti turvapaikanhakijat tervetulleeksi tarjoten heille ihan konkreettisesti omaa kotiaan. Samana vuonna vielä Sipilän hallitus ohjeisti maahanmuuttovirastoa kiristämään linjaansa, ja vuonna 2018 Sipilä oli jo sitä mieltä, ettei suurin osa tulijoista ole oikeita turvapaikanhakijoita, ja puhuu ”hallitsemattomasta maahanmuutosta”. Irak nähtiin hengenvaarallisena maana siihen asti kunnes huomattiin, että arvoistahan joutuu maksamaan ja nyt irakilaisia tulee tänne liikaa, niinpä siirrettiin maalitolppia ja todettiin, että tehän voittekin palata Irakiin takaisin, eihän siellä tarkemmin ajateltuna olekaan niin kovin vaarallista... siis teille.

Kaikki suopea suhtautuminen turvapaikanhakijoihin voi lisätä tänne suuntautuvaa pakolaisvirtaa, ja se voi lisätä kuolemia Välimerellä, mutta meren ylittäminen heppoisella veneellä ei pidäkään olla mikään ehto turvapaikan hakemiselle, vaan olisi luotava turvallisempia reittejä tulla Eurooppaan. Tällöin suopealla suhtautumisella ei olisi ikäviä hukkumisseurauksia.

Voi olla että olisi ollut parempi Aallon jättää sana ”natsi” mainitsematta ja puhua yleensä diktatuureista tai lakien käyttämisestä huonoihin tarkituksiin. Olisi ehkä vahän kohua saatu hillittyä. Minulle itselleni ”natsi” sanan käyttö ei missään yhteydessä ole ongelma. Minun mielestäni meissä kaikissa asuu pieni natsi, joka sopivissa olosuhteissa ja sopivalla tavalla ruokittuna kasvaa ”oikeaksi pahuudeksi”. Tämän takia olisi mielestäni suotavaa useamminkin vertailla itseämme ja toisiamme natseihin, siis pyrkiä etsimään pahuus itsestämme, sillä se on hyvyyden lähtökohta. Jos natsismin sijaan puhuttaisiin yhteiskunnasta, jossa lakeja käytetään huonoihin tarkoituksiin, niin viesti vähän liikaa laimenisi.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

> Sanot olettavasi, että ylivoimaisesti suurin osa pakkopalautuksista tehdään asiallisin perustein. Näin voi olla, mutta mitä asialliset perusteet tässä kohtaa tarkoittavat?

Asiallinen peruste tarkoittaa tässä tyypillisesti sitä, että jollain henkilöllä ei ole oikeutta oleskella Suomessa, ja hänet palautetaan siksi kotimaahansa, joka on riittävän turvallinen.

> juuri tätä lakia ja sen tulkintoja vastaanhan kansalaistottelemattomuus nousee

Jos joku protestoi tuota edellä mainittua (yleisimmäksi ja oikeutetuimmaksi oletettua) tapausta vastaan, pitäisi esittää joku syy miksi.

> Jo hengenvaaraan joutuminen kotimaassaan tai sodan ja hajoavan yhteiskunnan aiheuttama haitta ihmisarvoiselle elämälle ovat seikkoja joita tulisi arvioida koko turvapaikanhakuprosessissa.

Tulee harkita ja varmasti harkitaankin. Suomen linja on kai tarkoitettu olemaan juuri tuollainen.

> Elämme aikaa joka Länsi- ja pohjois-Euroopassa vaatisi syvällistä eettistä keskustelua, sellaista jota ei ole täällä tarvinnut käydä pitkään aikaan.

Eettistä keskustelua tarvitaan aina. Se ei edellytä kansalaistottelemattomuutta, vaan toimii paremmin normaalina keskusteluna.

Puhuit myös nopeista muutoksista Suomen turvapaikkapolitiikassa ja -käytännöissä. Se on kai ymmärrettävää ja luontevaa tilanteessa, jossa siirtolaisvirtojen koko ja luonne on muuttunut nopeasti.

> olisi luotava turvallisempia reittejä tulla Eurooppaan

Vapaa ja turvallinen reitti Eurooppaan johtaisi varmaankin tulijoiden määrän merkittävään kasvuun. En usko että poliitikot lähtevät tuolle tielle. Koska huomattava määrä ihmisiä kuolee salakuljettajien käsissä jo matkalla Välimeren lähtösatamiin, ehdotuksesi mukaisia turvallisia kuljetuksia pitäisi kai tarjota suoraan lähtömaista.

Kuulostaa siltä, että oma linjasi olisi lähellä mallia, jossa pääsy Eurooppaan on jokseenkin vapaa ja tuettukin, ja palautuksia ei tehtäisi yhtä helposti kuin nyt. Tuo kai johtaisi nykyistä huomattavasti suurempaan maahanmuuttajien määrään Euroopassa.

> Jos natsismin sijaan puhuttaisiin yhteiskunnasta, jossa lakeja käytetään huonoihin tarkoituksiin, niin viesti vähän liikaa laimenisi.

Asioista kannattaa puhua suoraan ja niiden oikeilla nimillä, jottei ydinajatus katoa. Natsiksi haukkuminen on kuitenkin minusta useimmiten vain haukkumista, ilman uskottavaa yhteyttä siihen, mitä viime vuosisadalla Saksassa tapahtui. Tuollaiset vertaukset, ja nimittely ikävillä haukkumasanoilla taitava enemmänkin sotkea kuin selventää keskustelua. Varmasti löytyy paremminkin osuvia sanoja, jotka eivät mene yhtä helposti herjauksen puolelle.

Käyttäjän markusraitolampi kuva
Markus Raitolampi Vastaus kommenttiin #12

Suomessa oleskeluun oikeus on niillä joille se annetaan, laittomia ovat kaikki joille ei laillista asemaa haluta suoda, riittävän turvallinen on se mikä sellaiseksi määritellään. Siinähän juuri se ongelma on. Se että viranomainen toimii jollain tavalla ei pitäisi vielä itsessään olla todiste siitä, että toiminta on eettisesti perusteltua. Kansalaistottelemattomuuteen tosiaan tarvitaan jokin syy, ja tässä Pennasen tapauksessa olen jo niitä tuonut esiin. (Joku toinen ehkä osaisi tuoda syitä vielä paremmin esiin).

Kansalaistottelemattomuus voi nostaa eettiset kysymykset esiin silloin, jos eettistä keskustelua ei ole. Pennasen tapauksessa ainakin onnistuttiin ilmaisemaan, että kaikki eivät ole sitä mieltä, että suurin osa pakkopalautuksista tehtäisiin asiallisin tai ainakaan eettisin perustein.

Nopeat muutokset Suomen ja Euroopan turvapaikkapolitiikassa ja -käytännöissä ei ollut se varsinainen asia, jota halusin nostaa esiin, vaan näiden muutosten taustalla oleva yhtä nopea arvojen ja asenteiden muutos, mikä osaltaan vaatisi sitä eettistä keskustelua.

En minäkään usko, että poliitikot lähtevät avaamaan turvallisempia reittejä Eurooppaan pyrkijöille. Nyt mennään kovaa vauhtia aivan toiseen suuntaan, valitettavasti. Minun mielestäni tosiaan ihmisten vapaa liikkuvuus on itseisarvo. Pitkällä tähtäimellä tulisi pyrkiä siihen, että ihmiset voivat liikkua vapaasti maasta toiseen. Tätä ei kuitenkaan pidä nyt ymmärtää mustavalkoisesti. Ennen vuotta 2015 Euroopan rajat eivät olleet avoinna kaikelle siirtolaisuudelle. Sen jälkeen ollaan ryhdytty sulkemaan rajoja monillakin tavoin ja meno näyttää jatkuvan. Jos nyt pysähdyttäisiin ja otettaisiin muutamia aimo harppauksia takaisin päin, niin silti vielä oltaisiin hyvin kaukana siitä, että kaikki rajat olisivat aivan avoinna.

Ei ketään pidä haukkua natsiksi eikä millään muullakaan haukkumanimellä. Yritin sanoa, että meidän olisi hyvä kyetä näkemään itsessämme, toisissamme ja koko yhteiskunnassa ”potentiaalinen pahuus”. Me emme ole yhtään sen viisaampia tai vähemmän agressiivisia kuin aikoinaan natsien kannattajat. Kaikki mitä tapahtui silloin voi tapahtua taas. Ei siis ole kysymys natsismista isminä tai kolmannesta valtakunnasta sinänsä. Puhuin natsismista, koska ihmisille se yleensä on yhtä kuin maallinen pahuus. Ihmiset vain eivät halua nähdä itsessään mitään viitteitä tuohon pahuuteen, vaan se on ulkoistettu jonnekin toiseen todellisuuteen, jota voi käydä vilkaisemassa historian kirjasta, ja sitten paheksua kuinka ne silloin siellä jossain toisessa todellisuudessa saattoivatkin olla sellaisia.

Mikäli kiinnostaa, niin maahanmuuttopolitiikasta olen kirjoittanut aiemmin tällaisia tekstejä:
http://markusraitolampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2...
http://markusraitolampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2...
http://markusraitolampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2...
http://markusraitolampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2...

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #13

> Se että viranomainen toimii jollain tavalla ei pitäisi vielä itsessään olla todiste siitä, että toiminta on eettisesti perusteltua.

Näin on. Pääsääntöisesti pitää kuitenkin kai olettaa, että Suomen lait ja käytännöt ovat kunnossa. Jos laeissa tai käytännöissä on jotain vikaa, pitäisi esittää jokin muutosehdotus.

Voi olla, että enemmistölle suomalaisista jäi tapaus Pennasesta sellainen mielikuva, että tavoiteltu viesti oli "ei saa lähettää kuolemaan". Kun tuon yhdistää tietoon siitä, että edes Pennanen ei tiennyt tuon palautustapauksen yksityiskohdista mitään, viesti kuulostaa vain yleiseltä paheksunnalta ja karkealta liioittelulta, ilman mitään järkevää selitystä, miten tilannetta pitäisi korjata. Tai jos korjausehdotus on "pakkopalautukset kiellettävä", useimmat pitävät ehdotusta liian radikaalina. Tarkoitan tällä selityksellä sitä, että jos pyrkii muuttamaan jotain asiaa demokraattisen yhteisön enemmistöpäätöksillä, olisi ehkä hyvä liittää tekoon viesti, joka uppoaa muihinkin kuin toisiin palautusten yleispaheksujiin. Tässä tapauksessa varmaankin suurimmalle osalle kansasta jäi se käsitys, että joku vain rähinöi, vaikka kyse oli kaiketi täysin asiallisesta palautuksesta. Eettisiä pisteitä ei siis ropissut muusta kuin yleisestä sympatiasta palautettavia kohtaan.

> Pennasen tapauksessa ainakin onnistuttiin ilmaisemaan, että kaikki eivät ole sitä mieltä, että suurin osa pakkopalautuksista tehtäisiin asiallisin tai ainakaan eettisin perustein.

Voi olla, että onnistuttiin ilmaisemaan vain se, että protestoija ei tiennyt tapauksen yksityiskohdista mitään, eikä siis voinut tietää tilanteen eettisyydestäkään mitään. Tai kyllähän kaikki arvaavat, että Pennasella on jotain nykyjärjestelmää vastaan, mutta viesti jäi tyngäksi, koska kyseisessä palautustapauksessa ei ollut mitään erikoista.

> ... näiden muutosten taustalla oleva yhtä nopea arvojen ja asenteiden muutos, mikä osaltaan vaatisi sitä eettistä keskustelua

Kyllä, keskustella pitää. Pennasen isku ei ollut keskustelua. Jos sitä pitää hyvänä sytykkeenä keskustelulle, nyt olisi aika esittää jotain konkreettisia ehdotuksia tai näkökulmia asiaan. Arvokeskusteluksi ei riitä sellainen yleinen asenne, että "me olemme oikeassa ja arvomme hyviä, muut väärässä ja arvot huonoja".

> Minun mielestäni tosiaan ihmisten vapaa liikkuvuus on itseisarvo.

Olen samaa mieltä siitä, että ei pitäisi turhaan kahlita, mutta en usko sellaisen yhteiskunnan toimivan, jossa väki voisi vapaasti siirtyä toisiin maihin milloin vain. Ihminen on sen verran itsekäs, että usean perheen yhteinen jääkaappi ei yleensä ole toimiva ratkaisu. Siihen on syynsä, miksi ihmiset muodostavat samanhenkisten ryhmiä (usealla eri tasolla). Siihen on syynsä, miksi omiin perheenjäseniin luotetaan enemmän kuin satunnaisiin kadun tallaajiin.

> Sen jälkeen ollaan ryhdytty sulkemaan rajoja monillakin tavoin ja meno näyttää jatkuvan.

Kyse taisi olla lähinnä reakiosta yllättäen paisuneeseen siirtolaisvirtaan. On siis rajoitettu hetkellistä siirtolaistulvaa. Jos tuo tulva saadaan tukittua, meno ei välttämättä jatku eteenpäin. Muuta rajojen sulkemista on ollut ehkä vain brittien brexit, jossa yksi motiivi oli kai ulkomaisen halpatyövoiman käytön vähentäminen.

> Puhuin natsismista, koska ihmisille se yleensä on yhtä kuin maallinen pahuus. Ihmiset vain eivät halua nähdä itsessään mitään viitteitä tuohon pahuuteen ...

Pitäisi vielä keksiä joku muu nimike kuin natsi tai "maallinen pahuus", jotta ihmiset ymmärtäisivät, mistä on kyse. Natsi viittaa liikaa keskitysleireihin, ja maallinen pahuus on kovin yleinen. Pitäisi puhua erikseen vaikkapa pakolaisten hengen pelastamisesta tai solidaarisuudesta köyhiä ja kärsiviä kohtaan. Nykyisin keskustelu on turhan kärjistynyttä haukkumasanoineen ja toisten arvojen nollaamisineen, mikä ei johda järkevään keskusteluun, vaan vain lisäpolarisoitumiseen.

Toimituksen poiminnat